»Mistä?»
Antero nyökkäsi uudestaan: »Tuolta.»
»Miten te ne saitte?» kysyi Alli edelleen tutkien.
»Minun ei olisi pitänyt syntyä. Sielu on musta.»
»Mistä te ne saitte?»
»Minä tunnen kaikki herrat ja olen hyvin onnellinen. Minä tunnen kaikki.»
Alli katsoi häntä vielä uteliaammin. »Mitkä herrat? Ovatko ne suomalaisia vai venäläisiä?»
»Kaikki. Minun ei olisi pitänyt syntyä.» Hän kumartui eteenpäin ja sanoi viekkaasti ja salaperäisesti hymyillen: »Minä otin kaikki tyyni. Tuonne!» Hän nousi ylös. »Päästäkää irti side! Minun pitää lähteä.»
»Me lähdemme yhdessä», vastasi Alli, uskaltamatta päästää häntä näkyvistä. Sitä paitsi hän myöskin toivoi saavansa selkoa hänen piilopaikastaan. »Odottakaahan vähän», sanoi hän ja juoksi sanomaan toisille, mihin aikoi lähteä, ja riensi takaisin. Antero sill'aikaa istui jalkojaan katsellen ja supisten itsekseen:
»Ihan musta. Minun ei olisi pitänyt syntyä. Ihan musta.»