Miihkali otti Allia kädestä. »Anna minulle anteeksi nyt ja ijankaikkisesti! Ja hyvästi! Minä tunnen, että nyt menen kuolemaan.»
»Anna minun sitte jäähyväisiksi siunata sinun muistoasi.»
Kaska ja Elias tulivat juosten ulos ja heidän jäljissään naiset.
»Ääni lähenee lähenemistään. Kellariin kuuluu jo selvään ammunta», sanoi Elias, ja Kaska lisäsi: »Kuuluuhan jo täällä ulkonakin: se on kuin tuhansien ratsumiesten pauhu.»
»Minä pelkään, että kaikki vastarinta on turha vaiva», sanoi Elias Miihkalille. »Ethän sinä enää saa miehiämme kootuksi, jos heidät kerran on hajotettu.»
»Koettaa voin, mutta koettamatta en voi jättää.»
»Anna minun kuolla kanssasi!» pyysi Elina.
»Jää sinä eloon ja koeta löytää onnea. Sinä voit vielä hyödyttää elämälläsi, vaan minä ainoastaan kuolemalla.» Hän pusersi nopeasti Elinan kättä ja sanoi Maija Liisalle: »Auttakaa Elinaa ja jääkää hyvästi!»
Maija Liisa itki. »Mitä varten teidän tarvitsee syöstä itseänne ja miehiänne kuolemaan, kun ei enää ole voiton toivoa?»
»Kukapa meistä arvaa, mikä on tarpeen?» vastasi Miihkali.