Väki totteli ja jokainen suoritti, mitä vielä oli tekemättä.
Miihkali ja Yrjö menivät yhdessä pajaan kokoomaan sieltä vielä viimeisetkin aseet. Siellä oli muiden muassa äsken hiottu, kirkas miekka. Yrjö vetäsi sen tupesta, käänteli sitä ja sanoi:
»Tämän miekan takaan minä tunkeutuvan vaikka seitsenkertaisen kilven läpi.»
Miihkali katseli sen välkyntää. »Annas se minulle, veljeni. Minä otan sen ainiaaksi.»
»Sinäkö, rauhan mies? Mitä sinä teet miekalla?»
»Minä aion lähteä taisteluun.»
»Mutta silloinhan teet vastoin isäsi tahtoa ja se on synti.»
»Eikö sitte ole synti jättää äitini auttamatta häntä hädässään?»
»Äitisikö?»
»Eikö Suomi ole minun äitini ja eikö se ole hädässä?»