»On todella.» Yrjö aikoi lähteä, mutta Miihkali pyysi:
»Odota vielä vähän, Yrjö, ja sano, onko synti mennä sotaan ja puolustaa isänmaatansa vastoin isänsä tahtoa?»
»Tehdä vastoin isänsä tahtoa on synti, vaan olla puolustamatta isänmaatansa on synti ja häpeä. Siispä et pääse mitenkään syntiä tekemättä, ja sinun on vain valittava joko kunnia tai häpeä.»
Tuli välähti Miihkalin silmistä. »Tuo ei ollut huonosti sanottu, Yrjö.»
»Niinpä on sinun paras tehdä sen mukaan», vastasi hän, ojentaen veljelleen miekan ja lähtien pois pajasta. Miihkali veti taas miekan tupesta katsellakseen sitä, ja monta ajatusta liikkui hänen mielessänsä.
Hänen siinä seisoessaan tuli Elina ja sanoi surun ja ilon sekaisella äänellä:
»No, täältähän sinut viimeinkin löydän.»
Miihkali katsahti ylös. »Niin, lyhyeksi hetkeksi», vastasi hän. Älä odota minua pian takaisin. Minun on vaikea luopua korkeimmasta pyrinnöstäni.»
»Taistelu ja sotilaan elämä ei ole korkein Miihkali.»
»Ei ole korkeampaa kuin vapauttaa isänmaansa tai kuolla sen edestä.»