Mutta De la Barre ei vieläkään liikahtanut. »Voiko venäläinen todellakin tulla pohjoisesta päin? Jos se on mahdollista, niin on meillä kaikki muu mahdotonta kuin meno heitä vastaan. Mitä käskette, teidän ylhäisyytenne?»
»Paetkaa! sanon minä.»
Lybecker kannusti hevostaan ja ratsasti pois.
Upseerit, joita tällä välin oli kokoutunut, katsoivat vähän aikaa vaiti toinen toistansa.
»Onko tuo mies hullu vai minäkö olen?» kysyi viimein De la Barre.
»Niin, kyllä nyt jotakin hullua on tekeillä, vaan mitä tästä kaikesta pitää ajatella?»
»Lähtekäämmehän katsomaan, mikä on hätänä!» sanoi De la Barre äkisti.
Upseerit hajautuivat kukin tahollensa, mutta leirin länsipäästä alkoi kuulua rähisevää ilon melua. Vähän matkan päässä näkyi Lybecker ratsastavan täyttä laukkaa ja katoavan metsään. Mutta hänen jälkeensä kaikui raikkaasti: »Eläköön! Eläköön!»
Esiin rientävä upseeri kysyi lähimmältä sotamieheltä:
»Mitä teillä siellä on meluamista? Mitä väki huutaa?»