— Juhani, minä tiedän, ettei hän petä minua; mutta kuinka hän katseli häneen silloin — —
Juhani pisti miekan tuppeen ja ojensi kätensä Martille: — Jos vaan voisin auttaa sinua, niin ettet koskaan epäilisi!
— Kiitos, Juhani! Uskon sinua enkä enään epäile. Täällä on kyllä muuta, joka pahemmin uhkaa meitä.
— Mitä muuta?
— Hatut! Etkö ole kuullut, että ne aikovat meidät kavaltaa?
— Sen tiesin ehkä ennenkuin sinä, olenpa kuullut sanottavan, että yhtähyvin me voisimme kavaltaa heidät. Minultakin kysyttiin tahtoisinko, mutta ainakaan minä en tahdo.
Martin kasvot seestyivät: — Enkä minäkään ikinä, eikä kukaan muu kun kovalle ottaa. Kuitenkin on Hatuilla valta, ja jos he pettävät, niin olemme kaikki hukassa.
— Jos tahtoisivatkin, niin eivät rohkene, sillä pettävät he silloin itsensäkin.
— Mutta, kuten tiedät, paljon pahaa heistä vaan puhutaan. Luuletko että pääarmeija saapuu tänne?
— Saapuu tietysti. Mutta mitä oikeastaan tarkoitat?