— Naurettiin, ja eräs loistava herra antoi minulle nämät kolikot ja käski antamaan minulle ruokaa. Voi, kun olisivat antaneet minun niellä heidän kylmää terästänsä.
Ympärillä seisovat aavistivat, että kyllä Assarilla vielä oli jotakin sydämmellään, ja kyseltiin uudestaan, jotta saataisiin täysi selko kaikesta, mutta lyhyet ja katkonaiset olivat paimenen vastaukset. Saatiin kuitenkin selville, että hän veljensä kanssa oli ajanut Virojoelle, ja että hän sieltä milloin jalkaisin milloin ratsastaen yksin oli käynyt Myllykylässä. Siellä oli hän nähnyt ruotsalaisten tekevän karjankauppaa venäjän-karjalaisten kanssa. Sotamiehet olivat puhuneet lähdöstä Lappeenrannan avuksi, mutta ei kukaan tietänyt milloin mennään, ja moni luuli, että aijottiin pysyä paikalla vihollista odottamassa, joko Myllykylässä tai Haminassa.
Kysymyksiä ja vastauksia jatkui vielä, kun joukko Karjalan rakuunoita saapui järven puolelta, jossa olivat hevosiansa juottaneet. Ihmetellen katselivat ratsumiehet levotonta ihmisjoukkoa, ja kun sieltä viitattiin heitä lähestymään, lähtivät hekin portin luo. Siellä näkivät paimenen istuvan maassa mykkänä ja murtuneena. Hänen ympärillään joristiin ja kilvan kerrottiin mitä oli tapahtunut. Yksi rakuunoista vihdoin ylenkatseellisesti lausui: — Hän valehtelee; emme kaikkia ämmänjuoruja usko.
— Saatte uskoa mitä tahdotte, purskahti paimen uudella tarmolla, mutta
Myllykylässä olen ollut, ja asiaa minulla sinne oli.
— Mitä asiaa?
— Veljeni oli luvannut venäläisille herroille, että hän vie kirjeen ruotsalaiseen pääkortteeriin, ja samassa tiedustella, aikovatko lähteä Lappeenrantaan. Mutta Samppa kuuluu Venäjän kruunun alle, ja tiesi että hengellänsä saa hän maksaa, jos hänet otetaan kiinni, ja sitten pyysi hän minua kirjettä viemään. Jumala armahtakoon minua vaivaista syntistä!
— Ehkä kävit vihollisten asioita hyvästä maksusta? kysyi yksi ratsumiehistä.
— Rahaa sain ja enemmän luvattiin, mutta raha ei vihan päivänä auta. Olin aikonut salata kaikki ihmisten silmiltä, mutta Herran ääni raikuu sielussani tuomiopasuunana, ja minun täytyy tunnustaa. Vein kirjeen ruotsalaiseen leiriin ja vastauksen takaisin ja kerroin viholliselle kaikki mitä tiesin ja kuulin pääkortteerissa ja Haminassa. Mutta väärä tie on Herralle kauhistus ja Hänen vihansa polttaa päätäni kun tuli. Voi kaikkivaltias Jumala!
— Kuinka saatoit meitä kavaltaa.
— Niin, miten voin? Samppa vakuutti ettei sodasta tule juuri mitään. Hän oli kuullut, että Venäjän sotajoukkoja oli kielletty tekemästä vahinkoa Suomessa. Hän sanoi että paras oli meidän pitää rauhaa kasakan kanssa, sillä sitten on Ryssäkin meille leppeä.