Maria risti kauhistuneena kätensä: — Miksi tulee meidän kärsiä niin äärettömästi?
— Ihmeellinen on elämä, tyttö, ihmeellinen on kuolema, mutta kohtalo on käsittämättömin. Ikäänkuin kolme sisarta käyvät ne käsi kädessä ja vaihdellen ympärillämme. Yksi antaa alun, toinen tekee lopun ja kolmas ohjaa vaelluspäivämme. Kaikki pyytävät kohtalon suosiota, mutta järkähtämättömänä jakelee se lahjojaan ainoastaan sen käskyn mukaan, jonka asioilla se käy. Toinen saa iloa, toinen surua, toinen jää alhaiseksi, toinen tulee suureksi. Kuka saa onnen? Tiedätkö kuka sen saa?
— Kuka?
— Se joka voi, kun kaikki on lopussa, sanoa: — Herra olen löytänyt sinut. Kiitos kaikesta. Usko minua, tuska ja kärsimys ovat portaita, jotka vievät ylös ijankaikkiseen elämään. Älä poikkee tieltäsi oikeaan eikä vasempaan, sillä jos tahdot välttää suoran tien vaivoja, niin kohtaa sinua turmio sivuteillä. Tässä näet yhden, joka tahtoi vältellä, mutta musertui pirstaleiksi.
— Suruako elämä siis yksinomaan tuottaa?
— Elämä tuottaa mitä elämän herra sallii. Et ymmärtänyt itse valita kohtaloasi, silloin kun et vielä ollut olemassa, ja nyt et tiedä, eikö korkeimmassa halussasi piile sinun katkerin tuskasi.
— Ja kuitenkin neuvoitte itse minua poloista estämään taistelua.
— Niin tein. Sieluni näki, että se tie oli olemassa, ja uskoin, että
Jumala tahtoi johtaa teitä sinne minun kauttani. Mutta hän ei tahtonut.
Sentähden et voinut päästä perille.
Heikko toivo virisi Mariassa, ja uudella tarmolla huudahti hän: — Voin päästä vielä. Tulkaa mukana. Riennän Lascyn leiriin ja heittäydyn Lascyn jalkain juureen. Pyytäköön mitä lunnaita tahansa, minä lupaan ne, ja pidän sanani, jos hän odottaa yhden päivän. Ei ole vielä liian myöhäistä.
Tasma hymyili surullisesti: — Semmoinen kuin sinä, olin minäkin muinoin. Nuorena uskotaan ja voidaan kaikkea, mutta kun loppu on joutumassa, silloin olemme oppineet tuntemaan voimattomuutemme. Puolinaiseksi jää elämän työ, enimmäkseen sirpaleista kootuiksi, ja ainoa mikä todellakin on meidän, on halumme saada sovitetuksi se, mikä on erehdyksestä, ymmärtämättömyydestä tahi synnin tähden tehty.