Tasma. Olen nähnyt hänen suuntaavan askeleitaan tänne ja tiedän että hän palaa.
Maria. Jos tarkoitatte herraanne, niin on hän ollut minulle hyvä, mutta en kaipaa häntä.
Tasma. Tiedän että herrani on ollut teille hyvä, mutta häntä en tarkoita, vaan tuota toista. Eikö hän ole teille sanonut, että hän on minun poikani?
Maria. Kuka? Luutnantti Reichenberg?
Tasma. Niin pienen poikani nimi oli Paavo, ja siksi häntä vielä sanon rukouksissani.
Maria. Paavo? Hän on puhunut lapsuudestaan, mutta teitä hän ei ole maininnut. Miksi on hän tämän salannut?
Tasma. Hän ei salaa mitään, mutta se joka piilee syvimmässä se viimeiseksi nousee.
Maria. Oletteko tekin ollut vankina Wolgan tienoilla?
Tasma. Olen, rakas lapseni. Jospa tietäisitte mitä olen kärsinyt!
Maria. Ettekö tahtoisi kertoa niistä ajoista?