— Niin luulette, huudahti Maria, kun ette tunne minua. Mutta suokaa minun kantaa Venäjän kruunua yhtenä ainoana päivänä, niin saatte nähdä, olenko lapsellinen tai ymmärtämätön.
— Mitä siis tekisitte tuona merkillisenä päivänä? kysyi Buddenbrock hymyillen.
— Sanoisin kaikille Venäjän Suomessa asuville: Rakas suomalainen kansani, minua surettaa kun olette riistetyt erilleen veljistänne Ruotsin Suomessa, sentähden tahdon olla jalomielinen ja lahjoittaa teidät takaisin kotimaallenne, luvaten etten enään koskaan vahingoita teitä.
Buddenbrock. Tämä ajatus ei oikeuta teitä kruunua saamaan, mutta keisarinna Elisabet, jolla se on Jumalan armosta, valmistelee kotimaallenne lahjaa, joka on hänen valtansa arvoinen.
Maria. Mitä tarkoitatte?
Buddenbrock. Keisarinna käsittää Venäjän aseiden menestyksen Jumalan suojeluksen osoitteeksi, sillä Jumala ei koskaan edistä väärää asiaa, ja vääryydellä on Ruotsi ryhtynyt tähän kauheaan sotaan. Hänen Majesteettinsa tietääkin varsin hyvin, että useat valtiopäivämiehet semminkin Suomessa vastustivat sotaa, ja keisarinna on sentähden pysähyttänyt voitolliset sotajoukkonsa, suodaksensa Ruotsille miettimis-aikaa. Venäjän valtakunta on siksi suuri, ettei se kaipaa laajennettuja rajoja; ainoastaan ystävyyttä Hänen Majesteettinsa vaatii Ruotsilta. Mutta koska Suomen kansa ensikädessä ja kovimmin on kärsinyt sotien rasituksista, tahtoo Hänen Majesteettinsa erityisesti kääntyä sen puoleen, antaaksensa itse kansan ratkaista, onko sen maa vastakin oleva Venäjän ja Ruotsin riitojen temmellyskenttänä, vai tahtooko se, keisarinnan avulla, muodostaa siitä vapaan ja riippumattoman valtakunnan.
Maria. Venäjän avulla? En usko teitä.
Buddenbrock. Jokainen sana on kuitenkin tosi. Jos suomalaiset tahtovat pysyä rauhallisina ja erota Ruotsista, saavat he itse vapaasti määrätä heille soveliaimman hallitusmuodon. Voivat sen tehdä täysin turvattuina, sillä keisarinna lupaa heille suojeluksensa ja apunsa.
Maria tuijotti sanattomana parooniin. Hän ei tietänyt mitä sanoa, vielä vähemmän mitä ajatella, ja Buddenbrock jatkoi: — Teidän säätynne kutsutaan kokoon. Ratkaisu riippuu sitten Suomen säätyjen vastauksesta Hänen Majesteettinsa esitykseen. Te ymmärrätte minua paremmin kuultuanne tämän asiakirjan.
Hän veti esille paperin taskustaan ja ojensi sen Attilalle käskien häntä lukemaan sen heille.