Attila oli asettunut huoneen ovipuoleen, ja hän näytti Mariasta kalpeammalta kuin koskaan ennen, astuessaan likemmäksi ja pysähtyessään vähän loitommalle noista molemmista nojatuolissa istuvista. Attila alkoi lukemisen vähän epävarmalla äänellä, huomattavasti liikutettuna, mutta mitä edemmäksi hän pääsi, sitä suuremmalla voimalla ja elävyydellä hän jatkoi.
— Keisarinna tekee manifestissaan jokaiselle semminkin säädyille ja asukkaille Suomen suuriruhtinaskunnassa tiettäväksi, että kun tuo Ruotsin puolelta kauvan mietitty ja valmistettu jumalaton sota nyt on ulotettu, on Jumala siunannut Venäjän aseet voitolla. Keisarinna, joka aina on halunnut elää rauhassa kaikkien naapuriensa, ja semminkin Ruotsin valtakunnan ja sen asukasten kanssa, on sydämmellisellä huolella nähnyt sodan tuottamaa häviötä ja viattoman veren vuodatusta ja on kaikilla keinoilla koettanut estää sen syttymistä ja saada rauhan palautetuksi. Hän oli ehkäissyt vihollisten joukkojensa marssin odottaen rauhanehdotuksia Ruotsin puolelta, vaikka turhaan, ja hän on kohdellut Ruotsin alamaisia kaikella lempeydellä taivuttaaksensa Ruotsin kruunua samanlaiseen menettelyyn. Sitä mieluummin on hän tämän tehnyt, kun hän tietää, ettei tätä väärää sotaa suinkaan ole alotettu kaikkien säätyjen suostumuksella. Semminkin ovat suomalaiset, kuten luonnollista onkin, vastustaneet sotaa ja toivovat sen pikaista lopettamista, koska heidän etukädessä täytyy kärsiä suurta vauriota. Heidän kärsimyksiänsä keisarinna säälii sitä enemmän, kun hänen sotajoukkonsa eivät ole samonneet Suomeen valloituksen aikomuksessa. Jos siis suomalaiset pysyvät rauhallisina eivätkä ryhdy mihinkään vihollisuuksiin, eivätkä millään tavoin auta ruotsalaista armeijaa, vaan osoittavat, että todellakin tahtovat elää naapuriystävyydessä Venäjän kanssa, niin vakuuttaa keisarinna, ettei heille mitään vahinkoa tehdä, että saavat pitää ja nauttia omaisuutensa ilman mitään sortoa keisarinnan suojeluksen alla. Lisäksi tahtoo keisarinna mielellään myöntyä ja kaikin tavoin olla avullisena siihen, että Suomen suuriruhtinaskunta, jos se tahtoo vapautua Ruotsin vallasta, voidakseen vastedes välttää semmoista turmiollista sotaa, joka nyt raivoo muutamien henkilöiden omanvoitonpyynnön tähden, saattaa itsenäisenä, kenestäkään riippumattomana maana asettaa semmoisen hallitusmuodon, joka sen omaksi eduksi ja ikuiseksi vahvistukseksi sopii. Siinä tapauksessa lupaa keisarinna sen suojelukseksi niin suuren sotajoukon kuin tarvis vaatii. Sillä tavoin saattaa Suomi, kun sillä on oma valtiolaitos ja hallitusmuoto, tulla väliaidaksi Venäjän ja Ruotsin rajalle, joka on Ruotsillekin eduksi, koska se siten pääsee kaikesta vaarasta Venäjän puolelta, jos se vast'edes tahtoo olla Venäjän kanssa ystävällisissä väleissä.
— No, mitä arvelette siitä? kysyi Buddenbrock, kun Attila oli lopettanut.
Pilkallinen hymy näkyi Marian huulilla ja tuntui hänen äänessään kun hän vastasi: — Onko se ajatus syntynyt keisarinnassa ruotsalaisen ja venäläisen parooni Buddenbrockin välittelyjen johdosta?
— Ettekö siis ymmärrä, huudahti Buddenbrock ärtyneenä ja punastuen, että Venäjän keisarinnan sydän haluaa luoda kansanne onnen, että hän on myötätuntoinen teidän suruillenne ja tahtoo säästää teitä vastaisesta kurjuudesta. Venäjän mahtavan valtikan alla, mutta ainoastaan sen alla, odottavat Suomea rauhallisemmat ajat. Tässä näette — hän viittasi Attilaan — ensimmäisen lähettilään tämän sopimuksen toteuttamiseksi. Suojelijanne on nyt kapteeni, ja huomenna hän lähtee Suomeen neuvotellakseen tästä ehdotuksesta sikäläisten johtavien miesten kanssa. Hän samassa voi olla saattajananne sinne, jos suvaitsette.
Maria oli kuunnellut Buddenbrockia ikäänkuin uneksiva, ja hänen lopetettuaan tuijotti hän puhujaan mykkänä. Mutta äkkiä leimahti salama hänen silmissään, hän hypähti ylös, kasvot hurmausta säteillen huudahti hän riemuiten: — Uskon teitä! Ette voi pettää minua! Oi, kunpa hänen majesteettinsa olisi täällä, jotta saisin heittäytyä hänen jalkainsa juureen ja vakuuttaa hänelle, että tämä lupaus antaa hänelle Venäjän rajalla vartijan, joka ei koskaan petä, ja hänen kruunulleen ystävän, johon hän voi kaikessa luottaa. Sallikaa meidän rientää täältä julistamaan tätä tietoa kaikissa kirkoissamme, kaikissa kodeissamme, niin että Suomi saa sen siunattuna joululahjana!
Molemmat miehet pitivät katseensa kiinnitettyinä häneen, kun hän onnen hurmaamana seisoi siinä; mutta ikäänkuin uhkaavana pilvenä astui äkkiä Leena esiin, posket tuhkaharmaina ja huulet mielenkiihkosta väristen.
— Niinkö te pysytte uskollisena Ruotsin kuninkaalle? kysyi hän terävästi ja huolimatta vieraista herroista, joille hän muutoin aina oli kunnioitusta osottanut. Tiedättekö mihin saman kruunun ja saman lipun alle kuuluminen velvoittaa? Ja tiedättekö mitä se tekee, joka rikkoo uskollisuusvalansa? En tahdo sanoa mitä te ansaitsette ja mitä saatte, jos sen teette, mutta varoitan teitä, neiti. Peruuttakaa petolliset sananne.
Maria. Väärin teette kun soimaatte minua ja sanotte minua petolliseksi. Älkää luulko että aion peitellä tekoamme tahi salaa sitä esittää. Ei toki! Julkisesti ja riemuiten on kansa kutsuttava kokoon, ja avonaisesti miettikööt miehemme maan tarpeita.
Leena. Mitkä miehet?! Luuletteko yhdenkään suomalaisen miehen antautuvan moiseen tekoon. Meillä ei yksikään rehellinen mies kuule tätä kehotusta eikä siitä kiitä.