Buddenbrock nousi kyllästyneenä. — Jättäkäämme nuo sikseen, sanoi hän. Neiti Sprengtport ymmärtää keisarinnaa, ja minä jätän tuon suuren tehtävän hänen käsiinsä, kun manifesti julaistaan Suomen kansalle.
Parooni kääntyi Marian puoleen: — Huomenna tähän aikaan on kaikki valmiina lähtöänne varten. Ennen iltaa palaan tänne sanoakseni teille jäähyväiset.
Keveästi kumarrettuaan lähti Buddenbrock huoneesta, mutta Maria oli yhä kuin haltioissaan. Kaikki oli tapahtunut niin äkkiä, niin odottamattomasti ja pyöri nyt hänen päässään kuin sekava unennäkö. Hän ei liikahtanut, ja katse puoleksi suljetuista silmistä harhaili avaruudessa.
Leena oli vetäytynyt pois kuohuksissa kaikesta mitä oli kuullut. Attila katseli milloin Mariaa milloin sitä hienoa lankavyyhteä, joka oli ollut Marian käsivarrella, mutta joka nyt unohdettuna riippui tuolin selässä.
— Oletteko nähnyt keisarinnaa? tunnetteko häntä? kysyi Maria vihdoin ikäänkuin herättyään.
Attila. Olen nähnyt Hänen Majesteettinsa ja puhunutkin hänen kanssansa.
Maria. Todellakin!
Attila. Keisarinna käski minua luoksensa. Hän tahtoi tarkasti tietää tapahtumat Valkjärvellä ja Lappeenrannassa kun pelastin teidät. Kerroin hänelle kaikki ja vakuutin sen ohessa, että vaikka ei kukaan muu Suomessa ymmärtäisi keisarillista manifestia, niin ainakin te sen ymmärrätte.
Maria. Miksi ette kohta sanonut, että kaikki kotolaisemme riemuitsevat ja siunaavat hänen majesteettiansa.
Attila. Suokoon Jumala sen todeksi.