Keskustelu jatkui, mutta kaikki pysyivät mielipiteessään, kunnes Löfving nousi, otti hattunsa ja oli lähtemäisillään.
— Mihin menet? kysyi Kornatus, ehkä tulen mukaan?
— Ei vielä, kyllä seuraan sinua kaupunkiin. Mutta nyt menen Tapania auttamaan. Ystävällisesti nyykäten vanhukselle lähti Löfving.
8.
Leena asetti pöydälle paistettua kalaa, leipää ja maitoa ja pyysi Kornatusta pitämään hyvänään; ja sinäkin Martti, istu pöytään. Martti lähestyi Leenaa, katsahti häneen lempeästi ja sanoi viehkeästi.
— Kiitos äiti, nyt teidän ei tarvitse enään olla minulle nyreänä siitä etten tiedä mitä tahdon. Minä jään rykmenttiin.
— Oikein, poikani, hymyili Leena, tarjoten hänelle iloisesti ja reippaasti kätensä. Olkoon onneksi!
Martti tarttui siihen hämillään ja kysyi punastuen: — Mitä pyysitte aamulla minua tekemään kun juoksin pois? Sitä en olisi tehnyt, ellei Maria —
Leena synkistyi. — Näin kyllä kuinka oli asian laita, mutta katso vaan ettet turhaan juokse.
— Mitenkä niin?