— Mistä sen tiedätte?
— Tiedän teistä paljon, mutta te ette tiedä minusta mitään, ja meitä ylempänä on se, joka ehkä tietää, että kerran saattaa olla tälle maalle hyödyksi, että minä kuulun siihen valtakuntaan johon kuulun.
— Hyödyksi? huudahti Maria pahoillaan ja hämmästyneenä.
— Ainakin toivon voivani lieventää Suomen huolia, jos sota syttyy.
— Mitä meidän huolemme teihin koskevat?
— Luuletteko, että minulla on paljonkaan, mikä minuun koskee?
Neljääntoista vuoteen en ole ketään voinut omakseni sanoa.
— Senpä tähden ette ole rakastanut ettekä kaivannut.
— Sen te, jolla on kaikki, vähimmin käsitätte.
Maria. Jos olisitte rakastanut omaanne, niin olisitte tullut tiedustelemaan, ja jos olisitte tiedustellut, niin olisitte nähnyt mikä surkeus tässä maassa on.
Attila. Ettenkö tietäisi?