Mutta synkkänä vastasi Sprengtport: — Viha Venäjää vastaan on yltynyt raivoksi. Kreivi Bestusheff ei saa rauhassa liikkua kaduilla. Hänen akkunansa särjettiin, ja pelättiin että roistoväki ryntää taloon.
Vrangel piti asemaa arveluttavana. Niin pitkälle hän ei luullut hulluuden menevän.
— Tukholma, jatkoi Sprengtport, on nyt ihan hurjana ilosta, kun sota on julistettu. Riemulla ei ole mitään rajaa.
Majurinrouva oli astunut tupaan, kuullut miehensä viime sanat ja kysyi synkällä vakavuudella: — Eikö edes naiset ymmärrä itkeä?
— Vaimoni, esitti Sprengtport. Paroonit Buddenbrock ja Wrangel.
Buddenbrock lähestyi häntä sievästi tervehtien. — Meidän on hauskaa Sprengtportin tovereina tavata tuo vanha sotauros täällä onnen helmassa, se on, perheensä luona. Semmoista iloa ei hänellä ennen ollut.
Majurinrouva. Ettekä sittenkään epäile riistää sitä häneltä. Kerrotaan varmana asiana, että paroni Buddenbrockilla on sotajulistus taskussaan.
Buddenbrock. — Majurinrouva Sprengtportilla on oikeus ennen muita kuulla tämä uutinen, sillä paljon merkitsee, että on ollut kaikkein parhaita Kaarle kuninkaan seuraajista, ja sitä on Vilho Sprengtport, teidän puolisonne ollut.
Majurinrouva. — Tahtoisin että hallitus olisi tyytynyt niihin urhouden osoitteisiin, joita meidän miehemme ovat suorittaneet. Parempi olisi ollut säilyttää Venäjän ystävyyttä.
Buddenbrock. — Ja minä toivoisin, että voisitte kuulla, miten innostuneita ruotsalaiset naiset ovat sotaan. Vakuutan teille, että heillä on puoleksi kunnia siitä, mikä meitä kaikkia elähyttää.