14.
Nyt saapui ajutantti ilmoittamaan, että kaupungin pormestari halusi puhutella Buddenbrockia, joka siihen suostui. Siten meni majurinrouvan viimeinen toivo saada pidättää miehensä luonaan ja hankkia hänelle lepoa. Rouva lähti huoneesta.
Pormestari astui sisään. Kuultuansa kaupunkia uhkaavasta vaarasta, oli hän saapunut Savonlinnasta ja pyysi nyt neuvoa, miten kaupungin kassojen ja varastojen kanssa oli meneteltävä.
— Ne jätätte paikoilleen, vastasi Buddenbrock. Älkää tehkö mitään.
Pormestari ei näyttänyt tyytyvän semmoiseen vastaukseen. Hattu kädessä seisoi hän liikahtamatta kenraalin edessä, joka niinikään istui liikkumattomana. Pormestari oli tullut tänne saamaan hyviä neuvoja esivallalta, mutta kun korkeat herrat nähtävästi eivät käsittäneet häntä, jatkoi hän:
— Porvaristo on pyytänyt minua ilmoittamaan, että jokainen on valmis auttamaan Lappeenrannan omaisuuden talteen saattamisessa.
Buddenbrock teki kädellään torjuvan ja rauhoittavan liikkeen. — Lappeenrannan kassat ja varastot ovat täällä yhtä hyvässä tallessa kuin jos olisivat Tukholmassa.
— Mutta, intti pormestari, sodan pelko kasvaa joka hetki. Kaupungin asukkaat valmistautuvat pakoon.
Buddenbrock kiihtyi: — Paeta he eivät saa. Viekää heille paroni Buddenbrockilta käsky, että jokainen pysyköön alallaan. Kuningas on määrännyt minut ylipäälliköksi, minä toistaiseksi hoidan maan puolustusta ja takaan ettei kaupunkia uhkaa mikään vaara. Sota julistetaan jo tänään, mutta nukkukoot rauhassa, sillä ensiksikin ei vihollinen rohkene tulla tänne, ja jos rohkeneekin, niin lyömme hänet.
Pormestari seisoi hetken epäröivänä, mutta sitten kumarsi hän ja lähti huoneesta.