Tuskin oli hän mennyt, kun Wrangel nousi ja astui Buddenbrockin eteen. — Mitä ajattelet kun kiellät naisia ja lapsia aikoinaan etsimästä turvaa?
— Aijon itse turvata heitä.
— Varsin hyvä. Mutta niin suurta edesvastuuta en tahtoisi kantaa. Mitä
Sprengtport sanoo?
Majuri katsahti heihin syrjäisestä paikastaan: Minun mielipiteeni tunnette. Se saa jäädä sanomatta.
Buddenbrock nousi: — Otan edesvastuulleni että täällä kaikki jää paikoilleen, sillä jokainen paon yritys masentaisi sotamiehiä.
Siihen ei vastattu. Yleinen alakuloisuus tuntui mielissä, ja Wrangel valmistautui lähtemään, mutta Buddenbrock pyysi häntä vielä viipymään ja toivoi, että vanhat toverit pitäisivät hyvänään aterian, jonka hän aikoi laitattaa. — Heittäkäämme nyt huono tuuli. Ei pidä huolehtia siitä, mitä ei voi muuttaa.
— Parempi olisi ennakolta ajatella, kuin katua sitä mitä ei saa muutetuksi, vastasi Wrangel tuimasti, kävellen hattu kädessä.
Majuri arveli, että kun nyt sotajulistus oli Pietarissa, niin oli teko tehty, mutta näin onnettomasta asemasta saattoivat hullut, vaan ei järkevät miehet iloita.
Buddenbrock hengitti syvään ja lausui suurimmalla kummastuksella: — Jos olisi koko maailma sanonut minulle, että urhoolliset asetoverini joskus esiintyisivät tuommoisina raukkoina, niin olisin pannut pääni pantiksi, että se on valhe. Mutta nyt saa Ruotsi kiittää Jumalaa, että uusi polvi osaa säilyttää isien kunniaa vaikka vanhat — —
— Vaiti! huusi majuri, iskien tuimasti nyrkillä pöytään. Raadellut ruumiimme todistavat kuinka olemme isänmaata palvelleet.