— Rauhoitu, Sprengtport, pyysi Wrangel. Jos Lewenhaupt ja Buddenbrock ovat anoneet saada käydä Ruotsin hamerykmenttien edessä ja luulivat meidänkin niihin kuuluvan, niin on se uusi todistus Hattujen tyhmyydestä.
Onneksi astui sisään kaksi nuorta upseeria, Hubert ja Ring, tuoden kansliasta papereita Buddenbrockille, mutta tämä silmäiltyänsä niitä pikaisesti laski ne pöydälle. — Jos Myssyt saisivat hallita, niin pian Ruotsi ryömisi Venäjän jalkain juuressa ja suutelisi keisarin kenkiä pelastaaksensa Suomen. Mutta kiitos Hatuille, siten ei käy koskaan. Miekka kädessä osaamme suojella oikeutemme hallita Pohjassa. Eikö niin? sanoi Buddenbrock nuorille.
— Totta kai, huudahtivat nämä. Me taivutamme Moskovalaisen niskan, vakuutti Ring ylpeästi.
— Ja valloitamme takaisin kaikki Suomen lahden rannikot, lisäsi Hubert.
Sprengtport huokasi. — Nyt tietää yksin Jumala mitä otetaan, mitä annetaan.
Mutta nuoret arvelivat, että helppo siitä on saada tieto. Olivat, näet, kuulleet eräästä ihmeellisestä ämmästä, joka äsken oli tullut Lappeenrantaan ennustamaan ihmisille. Häntä sanottiin Tasmaksi, ja paljon väkeä kuului kokoontuvan hänen ympärilleen, sillä ihmeellisesti hän kertoi heidän salaisuuksiansa ja selitti tulevia asioita.
Puoleksi piloillaan päätettiin hänet kutsua, ja nuoret upseerit lähtivät häntä hakemaan.
Kun herrat olivat jääneet yksin, sanoi Sprengtport nolomielisenä: — Ei ole tarvis tutkia tulevaisia. Täällä ei voi käydä muuten kuin yhdellä tavalla.
Suuttumuksen katse leimahti Buddenbrockin silmistä. — Vielä sana, ja minä raporteeraan, että te molemmat miehuuden puutteesta olette kykenemättömät pysymään virassanne.
Wrangel tarkasti häntä ylevästi. — Yksi valhe lisää Hattujen raporteissa.