Buddenbrock punastui: — Koska olen valehdellut?
— Viimeksi kun ilmoitit hallitukselle, että täällä kaikki oli hyvässä puolustusjärjestyksessä, vaikka suomalaiset käyvät rääsyissä ja näkevät nälkää.
— Minusta täällä kaikkialla tuntuu paistin haju, nauroi Buddenbrock.
— Kyllä se meidän nenäämme tuntuu, jatkoi Wrangel, mutta ei sotamiesten. Ja mitenkä on aseiden laita, terättömät miekat, lukottomat pyssyt, ruuti vanhoissa tupakkamasseissa. Entä linnat? Wrangel kääntyi Sprengtportin puoleen: — Arvaappas, Haminassa ei ole yhtään ulkovarustusta, joka pitäisi ympäristön ylänköjä puhtaina, ei yhtään nostosiltaa. En huoli puhuakaan kaikesta kurjasta mitä on tehty, enkä siitä mitä olisi pitänyt tehdä.
Sprengtport. — Ja sittenkin tämä Buddenbrock kirjoittaa, että kaikki on oivallisessa kunnossa.
Buddenbrock. — Mitä hyötyä olisi vaivata hallitusta asioilla, joita kuitenkaan ei voida muuttaa?
Sprengtport. — Mitä sitten koko puolustuksesta. Parasta on heittää Suomi oman onnensa nojaan.
Siihen ei vastannut kukaan, mutta katkaistaksensa vaitioloa kysyi vihdoin Buddenbrock leppeästi: — Ensikertaako täällä taistellaan? Yksi ruotsalainen vastaa kymmentä vihollista.
Wrangel asettui kysyväisenä Buddenbrockin eteen. — Olet näemmä unhottanut mitä sanoit, kun kuljimme punaisen torin yli Moskovassa.
— Minä vannoin kostavani, vastasi Buddenbrock.