— Kyllä me sinulle ryöstöä opetamme, vastasi toinen sotamiehistä, vetäen ukon käsivarret taapäin ja pitäen niitä ranteista.
— Miksi käytte kimppuuni, kun en ole pahaa tehnyt?
— Eihän kunniaan päästä kurituksetta, lausui sotamies tyynenä, ja etsi patruunataskusta nuoran. — Annapa siivosti sitoa itsesi, niin saat sitte vastata herrain edessä.
Vanhus tämän kuultuansa jännitti itsensä suoraksi ja huusi uhkaavana ja pontevasti: — Maksaa minun pitäisi teille kiinniottamisesta! Sitten mutisi hän jotakin venäjäksi, jota ei ymmärretty.
— Kuulkaapa! huusi sotamies, hän tulee Viipurista.
Mutta vieras rukoili taas nöyrästi suomeksi: — Armolliset herrat, päästäkää minut menemään.
— Emme suvaitse maankulkijoita leirissä, vastasi sotamies. Mutta koska olet tänne pujahtanut, niin vastaa asiastasi herroille, ja niin sanoen työnsi hän ukkoa selästä.
Mutta vieras ei nöyrtynyt. Rohkeasti nosti hän päänsä ja sanoi vihan vimmassa: — Luuletteko, että venäläinen pyytää lupaa herroiltanne. On aikoja siitä kun hän oli siksi yksinkertainen. Huomenna tähän aikaan on Lascy Lappeenrannassa ja jauhaa teidät mäsäksi.
— Eipä niinkään. Meissä on miehiä antamaan takaisin ja enempiä saadaan pääkortteerista.
Vanhus mulkoili silmillään ja nauroi pilkallisesti. — Ha, ha, ha! Niitä saatte odottaa. Kun Lascy tarttui hevostensa suitsiin, päästivät Myllymäen herrat omansa laitumelle, ja siellä ne vielä hyppivät, sillä miehistö on käsketty tietä raivaamaan, jotta pääarmeija pääsisi perikatoanne katsomaan.