Wrangel loi silmänsä Sprengtportin viittaamaan suuntaan ja huomattuansa siellä suomalaisia sanoi synkästi: — Toivokaamme, etteivät he ymmärtäneet mitä puhuttiin: Antaisinpa mitä tahansa, jos nuo äskeiset puheet olisivat jääneet puhumatta.
Majuri katseli tarkasti pois rientäviä ja lisäsi samassa:
— Ainakin tuo nuori kornetti ymmärsi kaikki.
Tuskin olivat ne sanat lausutut, kun muuan kuriiri täyttä laukkaa ratsasti heidän kohdalleen. Ratsastaja oli mustassa tomussa, ja hänen hevosensa vapisi ponnistuksista, kun mies kiristi ohjaksia ja nopeasti hyppäsi maahan.
— Mistä? kysyi äkisti Wrangel.
— Lappeenrannasta! läähätti sanansaattaja. Pyytävät apua. Tiedustelijamme ovat ilmoittaneet, että ne venäläiset joukot, jotka tykistöineen majailivat Kananojalla, eilen aamulla lähtivät liikkeelle, ja heidät on nähty täydessä kulussa kaupunkiinpäin.
Kuriiri ojensi Wrangelille kirjeen, jonka tämä kuumekiireellä repi auki ja luki. Sillä aikaa puhui kuriiri kääntyneenä Sprengtportiin: — Kaupunkilaiset ovat tuskissaan ja virtaavat leiriin apua pyytämään.
Wrangel oli silmäillyt kirjettä ja pisti sen taskuunsa.
— Brandenburg rukoilee minua tulemaan kohta, sanoi hän Sprengtportille.
— Älkää viipykö, teidän armonne! Tulkaa Jumalan tähden kohta, pyysi kuriiri, katsellen tuskallisesti kysyvin silmiä häntä, jonka kädessä, Jumalaa likinnä, heidän kohtalonsa nyt oli.