— Konna sinä! huusi Ring uhaten. Annan sinut ilmi!
— Tee se, vastasi Segebaden, pyyhkien tuskanhien otsastansa. Tee se, ja ota edesvastuullesi, jos Ruotsin ensimmäinen mies menettää järkensä.
Ring jähmettyi kauhusta. Hänet kätensä riippuivat hervottomina ja hän jäi liikkumattomana seisomaan.
Segebaden purskahti itkuun ja jatkoi: — Kunpa vaan en olisi niin varma siitä, että tuo vanha yökkö puhui totta, mutta sitä hän teki. En pääse hänen sanoistaan. Lewenhaupt tulee vangituksi, häväistyksi, surmattavaksi!
— Surmattavaksi? toisti Ring kauhistuneena.
— Niin, mestattavaksi. Ehkä tappavat meidätkin, sillä useat hänen miehistänsä saavat kyllä kärsiä hänen kanssansa.
Nyt uudistui Ringissä hänen tarmonsa, ja hän lausui pontevasti: — Miksi et puhu kaikkea puhtaaksi. Tahdon tietää kaikki. Tahdon itse tavata tuota ihmeellistä naista. Tule!
Segebaden piti ehdotusta hyvänä, ja nuoret miehet koettivat sitten kaikin mokomin saada naisen käsiinsä, kysyäksensä häneltä kohtaloansa. Mutta hän oli poistunut kreivin luota ja koko tienoilta.
* * * * *
Kolme päivää oli kulunut aselevon päättymisestä, mutta Lascya ei vielä näkynyt ja pidettiin varmana, että tuskin hän liikkuu rajamailla. Kuohuvat tunteet rupesivat viihtymään, ja moni näki jo kaikki toivokkaammassa valossa. Ehkäpä Lascy oli katunut. Ehkä tämä vitkaileminen ennustaa uutta, onnellista asiain käännettä, ehkä kunniakkaitakin päiviä. Jos asema vaan seestyy, kyllä Hatut silloin valvovat etujansa.