"Woi, sehän on Anna, joka kadotti henkensä tuolla mestausmäellä." Samassa rupesiwat hewoset juoksemaan winhaa wauhtia ja kun tuomari katsahti taakseen, ei aawetta enään näkynytkään.
Molemmat hukkuneet.
Karlskronasta meni kaksi nuorukaista L:m ja F:r, purjehtimaan.
Wene kaatui ja he hukkuiwat. (Wuonna 1832 toukokuun 16 p:nä hukkuiwat kunink. laiwaston perämies parooni Kaarle L:m ja nuorukainen F.F. F:r. purjehdusmatkalla Karlskronasta Skansiin).
Edellisettä päiwänä oli toinen näistä molemmista ystäwistä ollut käymässä erään esimiehensä, nimittäin mieheni, luona. Hywästijättäessä pyysin häntä pian palajamaan.
Palweluksessani oli minulla silloin hywin kaunis tyttö, jonka kanssa
L:m usein tapasi lawerrella.
Hänen wiimeisen käyntinsä jälkeisenä päiwänä piti tytön mennä alas järwelle waatteita pesemään. Sill'aikaa tulee wieraita, jotka minulle puhuwat onnettomuuden tapauksesta, mikä tapahtui noille molemmille nuorille miehille L:mlle ja F:rille. Minä kuulen palwelustyttöni palajawan ja näen kuinka hän suurimmassa kiireessä rientää keittiöön waateastian kanssa. Minä kysyn häneltä: Mitä hätänä?
Tietäkää rouwa, että minä äsken kuulin niin kummallisen äänen. En woi sanoa kuuluiko se pilwistä taikka järwestä, mutta kamalalta se kuului.
Minä, joka olin nähnyt hänen monasti puhelewan L:mn kanssa, kysyin oliko se hänen äänensä?
Hänen äänensäkö? Miksi olisi se hänen äänensä? — wastasi hän ihmetellen.