Etkö sinä ole kuullut hänen hukkuneen puolen päiwän aikaan?
Tämän kuultuaan kauhistui hän niin, että minä luulin hänen pyörtywän.
Wihdoin sanoi hän:
Niin se oli hänen äänensä. Nyt tunnen minä jälleen sen. Selwästi oli se hänen äänensä.
Monta yritystä tehtiin hukkuneiden löytämiseksi, mutta toistaiseksi turhaan.
Joku aika sen jälkeen lähetän minä eräänä ehtoona palwelustyttöni lihaa hakemaan teurastajalta. Minä kohtaan hänen eteisessä ja pyydän hänen näyttämään minulle lihan.
Liha on pilaantunutta. Huh, kuinka se haisee — sanon minä.
Menkäämme sisään — pyytää hän. — portailla on perässäni joku. Liha ei ole pilaantunutta.
Keittiöön tultuamme, katselen minä häntä. Hän on kuoleman kalpea ja wapisee.
Minä katselen ulos eteiseen. Haju tuntuu hirwittäwältä, mutta en näe ketään.
Kuka kulki perässäsi portailla?