Nyt olin olewinani wieraassa seudussa, jossa menin erääseen rawintolaan. Tultuani suureen saliin, näen minä ruumisarkun seisowan keskellä lattiata. "Kuka siinä lepää?" kysyin minä. Siihen wastaa eräs talonpoikaispiika; "Älkää katsoko sinne, se on rouwan weli, hän kuoli tuolla ulkona portailla". En kuitenkaan wälittänyt hänen kiellostaan, waan nostin ruumiswerhon ja näin — weljeni katkaistulla kaulalla.
Herättyäni horrostilastani tuntui minusta ikään kuin olisin nukahtanut wain minuutin. Mieheni ja tätini puheliwat yhä lasten kanssa, mutta minä olin ollut kaukana tiedustellakseni tulewan wuoden suruja.
Göteborgin posti toi kirjeen miehelleni, joka sisälsi tuon odottamattoman, mutta iloisen tiedon, että weljeni taloudellinen tila ei ollut niin toiwoton kuin ensiksi luulimme ja että hänelle oli tarjottu hywä wirka Landskronasta.
Kohta ryhtyi hän uuteen toimeen ja häneltä saatiin wain hywiä tietoja.
Puoli wuotta sen jälkeen heräsin minä eräänä yönä siitä että jääkylmä, kostea käsi laskeusi raskaasti olkapäälleni. Aikoessani sysätä pois sen, jähmettyi käteni wierasta kättä koskettaessani. Nyt kauhistuin minä, nousin istumaan, katsellen ympärilleni, mutta ei ollut ketään huaneessa, ainoasti heikko kirkas walo, joka wähitellen katosi. Minä katsahdin kelloa, se oli neljänneksen wailla neljä.
Kaksi päiwää myöhemmin tulee tätini luokseni walmistaakseen minua suurelle surulle. Hän pyysi minua nöyryydellä wastaanottamaan Jumalan koettelemuksen j.n.e. Minä keskeytin häntä kysymyksellä: "Onko miehelleni tapahtunut mitään?" Hän oli nimittäin silloin pois kotoa. "Ei, mutta onhan muitakin, joita rakastat". "Niin on sitten August kuollut toissapäiwänä lähellä 4 aamulla ja hän on itse sen tehnyt."
Tätini kummasteli suuresti ja sanoi: Niin, hän on ampunut isensä.
Ei, weitsellä on hän päiwänsä lopettanut.
Sinä tiedät siis kaikki ennakolta — sanoi hän, nyt täytyy sinun seurata mukana kälysi luokse walmistaaksesi häntä onnettomuudelle.
Minä seurasin tätiäni, joka wielä wakuutti todeksi mitä ennen jo tiesin. Onneton weljeni oli samana yönä, jolloin hänen henkensä käwi luonani, istuen rawintolan portailla, raskasmielisyyden kohtauksessa, leikannut partaweitsellä kaulansa. (Tämä kolkko tapaus tapahtui Landskronassa 13 p:nä heinäk. 1841.)