Tullessani kälyni luo, oli jo henkilöitä tullut ilmoittamaan hänelle tuota surullista uutista. Wasta kun minä sanoin olewani warma hänen miehensä kuolemasta, uskoi hän sen.
Eräs tapaus Sipoon pitäjässä.
Lähellä Porwoon kaupunkia, maatilallaan, Sipoon pitäjässä, asui ratsumestari T.
Eräänä kylmänä syysaamuna piti hänen matkustaa Porwooseen. Hän nousi warhain ylös ja meni waatehuoneeseensa hakemaan matkaturkkiaan kun kuulin kowaa kolkutusta owelle.
Astukaa sisään! — huutaa hän ja hänen anoppinsa rouwa F. astuu sisään.
Hywää huomenta! Niin warhain ulkona. Minä hankin kaupunkiin ja ajattelin ohi kulkeissani poiketa teillä.
Terwe tultua perässä, poikani, terwetultua kohta, wastasi wanha rouwa ja katosi.
Ratsumestari rientää keittiöön, missä palwelijat owat kokoontuneet ja kysyy onko joku nähnyt hänen anoppiaan?
Ei, ei suinkaan tuo wanha rouwa, joka on niin sairaanlainen, ole niin warhain ja niin kowassa pakkasessa ulkona — arweliwat palwelijat
Hän kielsi heitä mitään sanomasta waimolleen ja lähti kotoa, ihmeissään tuosta kummallisesta tapauksesta.