Vaan mitäpä tuo kaikki minua hyödytti kun kuitenkin luulin, että Sinä, Herra Jumala, Sinä totuus, muka olet loistava, suunnattoman suuri kappale, ja minä palanen tuosta kappaleesta? Voi ääretöntä hullutusta! Noin oli kuitenkin laitani!
En häpeä, minun Jumalani, Sinun kasvojesi edessä tunnustaa Sinun laupeuttasi minua kohtaan ja Sinua avuksi huutaa, koskapa en silloin hävennyt ihmisten kuullen syytää Sinua vastaan häväistys- ja haukkumasanoja.
Mitä hyödyttikään minua, että nopealla käsityskyvylläni helposti suoriuduin noista opinnoista, ja että niin monet himmeät kirjat sain selville ilman mitään ihmisopetuksen apua, kun kuitenkin hurskauden opissa harhailin niin rumasti ja häpeällisesti, että pyhääkin raiskasin häpeemättömästi? Tai oliko Sinun pienoisillasi mitään haittaa tuosta hitaammasta ymmärryksestänsä, kun he eivät poikenneet kauvas Sinusta, ja niin kirkkosi pesässä rauhassa saivat untuvat ylleen ja vahvistivat terveellisen uskon ravinnolla rakkauden siipiä lentokykyisiksi?
Oi Herra, meidän Jumalamme, Sinun siipiesi turvaan me tahdomme turvamme panna! Peitä Sinä meitä ja kanna meitä! Sinä oletkin kantava pienoisiasi, kantava meitä, kunnes harmaiksi tulemme. Sillä ainoastaan kun Sinä olet väkevyytemme, olemme me väkevät; mutta jos väkevyytemme on omaamme, niin on se sulaa heikkoutta.
Sinussa on ainainen autuutemme; jos Sinusta poispäin käännymme, niin
suinpäin syöksymme onnettomuuteen. Me tahdomme jo kääntyä tykösi,
Herra, ett'et Sinä kerran käännyttäisi meitä pois tyköäsi. Sillä
Sinun tykönäsi on täydellinen autuutemme ilman mitään vajavuutta —
Sinä itse oletkin autuutemme.
Koska me Sinun tyköäsi olemme poistuneet, emme myöskään pelkää meiltä puuttuvan tykönäsi paikkaa palatessamme. Eihän meidän poissa ollessa ole silti kotimme sortunut, Sinä ijankaikkinen.
5 KIRJA.
Faustus.
Herra, ota vastaan tunnustusteni uhri huuliltani, jotka olet muodostanut ja innostanut tunnustamaan Sinun nimeäsi. Paranna kaikki minun luuni, jotta ne puhkeisivat sanomaan: Herra, kuka on Sinun kaltaisesi? [Ps. 35, 10.]
Mitään uutta ei sekään Sinulle ilmoita, joka oman sisällisen elämänsä Sinulle paljastaa, sillä suljettukaan sydän ei voi sulkeutua Sinun silmältäsi, eikä vastahakoisinkaan ihminen saa kättäsi työnnetyksi pois luotaan. Sinä kovankin sydämen pehmität, milloin tahdot, joko laupeuden tai koston kautta, sillä mikään ei voi hehkultasi kätkeytyä. [Ps. 19, 7.]