Minä kysyin, miksi emme olisi onnellisia, jos vaan kuolemattomat olisimme ja saisimme elää alinomaisissa lihallisissa nautinnoissa tarvitsematta pelätä niitä kadottavamme? Mitä muuta voisimmekaan pyytää?
Minä en käsittänyt, että oma kurjuuteni, syvä lankeemukseni ja suuri sokeuteni esti minua katsomasta siveellisen puhtauden kirkasta valoa ja näkemästä kuinka ihanaa on rakkaus, joka puhtaana lihallisista intohimoista kiintyy vain sielun kauneuteen. En sitäkään miettinyt, minä kurja, mistä lähteestä minulle vuoti se armo, että sain noita saastaisia ajatuksia suloisessa rauhassa ystävieni kanssa vaihtaa.
Niin saastunut kuin olikin sieluni uidessa alinomaisessa lihallisten himojen aallokossa, en voinut ilman ystäviäni olla onnellinen. Heitä minä kuten ystäviä ainakin rakastin puhtaalla sydämellä ja he samoin minua.
Oi mutkikkaita teitä! Voi rohkeaa sielua, joka hylkää Sinut ja luulee jotakin parempaa saavansa! Kääntyköön hän minne tahansa, niin paha on hänen olla. Sillä yksin Sinussa on todellista lepoa.
Sinä oletkin meitä aivan lähellä, Sinä päästät meidät irti surkeain erehdystemme pauloista ja luot meihin uuden elämän Sinussa. Sinä lohdutat meitä sanoen: Joutuin eteenpäin! Minä olen teitä kantava, minä olen teitä saattava, minä olen vievä teidät lepoon.
7 KIRJA.
Plotinos.
Pahasti ja kelvottomasti vietetty nuoruuden aikani oli mennyt menojaan ja minä tulin miehuuden ikään. Mutta sitä myöten kuin minulle ikää karttui, sitä myöten myös turhamielisyyteni kasvoi.
Vaikka en osannut muunlaista olentoa kuin silmin nähtävää ajatella, en minä kuitenkaan enää Sinua ajatellut ihmismuodossa olevaksi. Aina siitä lähtien, kun aloin vähin viisaustieteen luentoja kuunnella, minä sellaista väärää käsitystä kartoin.
Mutta millaiseksi nyt piti Sinua ajatella, siitä en ollut selvillä. Minä ihminen, vieläpä vain ihmiskääpiö, koetin ajatuksillani käsittää Sinua, kaikkivaltiasta, ainoata ja todellista Jumalaa. Ja kuitenkin olin minä kaikesta sydämestäni vakuutettu siitä, että Sinä, katoomaton, turmeltumaton ja muuttumaton olet olemassa — vaikka en ymmärtänyt mistä ja millä tapaa olin tuon vakuutuksen saanut.