Ensinnä tahdoit Sinä minulle näyttää, miten Sinä seisot ylpeitä vastaan, mutta nöyrille annat armosi, ja miten laupeaasti olet alentumisen tien ihmisille osoittanut, kun nimittäin Sana tuli lihaksi ja asui ihmisten keskellä.
Erään äärettömästi ylpeän ihmisen kautta toimitit Sinä minulle muutamia kreikankielestä latinaksi käännettyjä Platonilaisten[42] teoksia.
Näissä minä luin moneen kertaan ja monilla syillä perusteltuna — joskaan ei aivan näillä sanoilla — seuraavaa: Alussa oli Sana ja se Sana oli Jumala; tämä oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on sen kautta olemuksen saanut, ja ilman sitä ei olemusta saanut yksikään, mikä olemassa on. Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus. Valkeus paistaa pimeydessä, vaan pimeys ei sitä käsittänyt.
Ihmissielu, vaikkakin se valkeudesta todistaa, ei ole itse valkeus. Jumalan Sana on tosi valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen maailmaan tullessaan. Maailmassa Hän oli, ja maailma oli Hänen kauttaan olemuksen saanut, ja maailma ei Häntä tuntenut. [Vertaa: Joh. ev. 1, 1-16.]
Mutta että "Hän tuli omainsa tykö, eivätkä Hänen omansa ottaneet
Häntä vastaan, ja että Hän kaikille, jotka Hänet ottivat uskolla
vastaan, antoi voimaa Jumalan lapsiksi tulla", sitä en minä
Platonilaisten teoksista ole tutkiessani tavannut.
Senkin että "Jumalan Sana ei ole syntynyt verestä, eikä lihan tahdosta, eikä myöskään miehen tahdosta, vaan Jumalasta" löysin niistä. Mutta että "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme", sitä en niistä löytänyt.
Noissa kirjoissa oli kyllä monin paikoin ja monella tapaa lausuttuna, että "Poika vaikka oli Isän kaltainen, ei jumalankaltaisuudestaan kiinnipitänyt kuten saaliista". Mutta että "Hän tyhjensi itsensä, otti orjan muodon päällensä, tuli muiden ihmisten vertaiseksi ja löydettiin menoissa niinkuin ihminen; että Hän alensi itsensä ja oli kuolemaan saakka kuuliainen, hamaan ristin kuolemaan asti; että Jumala sentähden onkin Hänet korottanut ja antanut Hänelle nimen joka kaikkia nimiä suurin on, että Jesuksen nimeen pitää kaikki polvet kumartuman, jotka taivaassa, maan päällä ja maan alla ovat, ja kaikki kielet pitää tunnustaman että Jesus Kristus, joka istuu Isän oikealla kädellä kunniassa, on Herra" [Vertaa: Filip. 2, 6-11], sitä ei löydy noissa kirjoissa.
Niissä kyllä sanotaan, että ainosyntyinen Poika, ennen kaikkia aikoja syntyneenä ja ollen muuttumattomana koroitettu yli kaikkien ajan vaiheiden, on yhtä ijankaikkinen kuin Sinä, ja että Hänen täyteläisyydestään ovat sielut autuutensa ammentaneet, ja että ne Hänen ijäti pysyvästä viisaudestaan osallisiksi tullen uudelleen viisaiksi tulevat.
Mutta siitä ei niissä mitään puhuta, että Hän määräämällä ajallansa on jumalattomien edestä kuollut [Rom. 5, 6], ja että Sinä et ainokaista Poikaasi armahtanut [Rom. 8, 32], vaan olet Hänet meidän kaikkein edestä lunastuksen hinnaksi antanut. Sillä sen olet Sinä viisailta kätkenyt ja yksinkertaisille ilmoittanut, jotta Hänen tykönsä tulisivat työtätekeväiset ja raskautetut saamaan Häneltä virvoitusta. Sillä Hän on lempeä ja nöyrä sydämestä, Hän ohjaa nöyrät oikealla tiellä ja opettaa lempeille tiensä, sillä Hän huomaa nöyrtymisemme ja vaivannäkömme ja anteeksi antaa syntimme.
Mutta ne, jotka rikkiviisauden kukkuloilla kulkevat, eivät kuule Häntä, joka sanoo: Oppikaa minusta, sillä minä olen lempeä ja nöyrä sydämestä ja te löydätte levon teidän sielullenne. [Matt. 11, 29.] Ja kun he tuntien Jumalaa, eivät Häntä ylistä ja kiitä kuten Jumalaa, ovat he tyhmistyneet ajatuksissansa ja heidän tyhmä sydämensä on pimennyt. Koska he itsensä viisaaksi luulivat, niin he ovat tyhmäksi tulleet. [Rom. 1, 21-22.]