Jumalassa riippuen on minun hyvä ollakseni, sillä en voi itsessäni pysyväinen olla vaan ainoastaan Hänessä. Mutta Hän on pysyväinen itsessään ja uudistaa kaikki. Ja Hän on Herra minun Jumalani, koska Hän ei minun avujani kaipaa.
Minulle selkeni, että se, mikä on turmeluksen alaista, on jossain määrin hyvää.[43] Sillä jos se olisi täysin hyvää, niin ei se turmeltuisikaan; täysin hyvään, näet, ei turmelus pysty, siinä taas, mikä ei ole ensinkään hyvää, ei ole mitään turmeltavaakaan. On aivan varmaa, että se, mikä turmeltuu, kadottaa jotain hyvyydestään, mutta jos joku kaiken hyvyytensä kadottaisi, niin ei sitä enää olisi olemassakaan. Sillä jos se semmoisena yhä olisi olemassa voimatta enää turmeltua, niin olisi se olemassa entistä parempana, koska se tästä puoleen säilyisi turmeltumatonna. Mutta voidaanko kummempaa väittää kuin että se mikä on kaiken hyvyytensä kadottanut on tullut entistä paremmaksi?! Siispä: Se mikä kaiken hyvyytensä kadottaa, lakkaa olemasta. Toiselta puolen taas: Niinkauvan kun jotakin on olemassa, on se hyvää. Siispä kaikki, mikä olemassa on, on hyvää.
Siispä paha, jonka alkuperää olin tutkinut, ei ole mitään olemassa olevaista; sillä jos se olisi olemassa, niin olisi se hyvää. Sen täytyisi niinmuodoin olla olemukseltaan joko turmeltumatonta, s.o. ehdottomasti hyvää, tahi turmeltuvaa, jossa voidakseen turmeltua täytyy olla jotakin hyvää.
Niinpä sain selville ja tulin ymmärtämään, että Sinä olet luonut kaikki hyväksi, ja että ei ole mitään olemassa, mikä ei ole olemustaan Sinulta saanut. Sinä et ole kaikkia samanlaisiksi tehnyt; sentähden on kullakin olemuksensa sen mukaan millaiseksi Sinä sen teit. Kappaleet ovat yksitellen hyviä ja kaikki yhteensä sangen hyvää, sillä meidän Jumalamme on tehnyt kaikki sangen hyväksi.
Ei ole olemassa mitään pahaa, joka olisi pahaksi Sinulle ja koko luomakunnallesi. Sillä ei ole olemassa mitään, joka voisi siihen tunkeutua ja sille antamasi järjestyksen rikkoa.
Tosin toiset kappaleet maailmassa näyttävät olevan pahoja, koska eivät toisiin sovellu; mutta kyllä löytyy taas semmoisiakin, joiden kanssa nämäkin sulavat sopusointuun, joten nämäkin ovat hyviä jopa itsessäänkin hyviä.
On nurjaa pitää jotain luomakunnassasi vastenmielisenä. Nurja oli minunkin mieleni, kun monet luoduistasi olivat minulle vastenmielisiä. Mutta kun en rohjennut sanoa Jumalaani vastenmieliseksi, niin en myöntänyt minkään, mikä oli minulle vastenmielistä, olevan Sinun luomasi. Siten jouduin olettamaan kahta olemusta, enkä saanut mielen rauhaa, enkä osannut puhua paikalleen.
Kun vihdoin siitä harhaluulosta palaannuin, tekasin minä itselleni kaikkialle halki äärettömien avaruuksien ulottuvan Jumalan ja luulottelin sitä Sinuksi. Minä sijoitin sen sydämeeni, joka siten taas tuli kirotuksi epäjumalan temppeliksi.
Sitten Sinä tietämättäni painoit pääni helmaasi ja suljit silmäni, ett'en näkisi harhakuvia kuten houraileva, ja niin kuumeinen kiihkoni vähitellen asettui ja nurja mieleni nukahti syvään uneen. Ja minä heräsin Sinussa ja näin Sinut toisessa merkityksessä äärettömänä, ja tämä näkö ei ollutkaan lihallisen mielen luoma.
Minä katselin uudelleen kaikkea ja huomasin kaiken olevan Sinulle kiitollisuuden velassa olemassaolostaan ja Sinun olevan kaiken määränä ja mittana — ei paikallisesti vaan siten että Sinä totuutesi voimalla kaikkea kannatat. Kaikki on totta mikäli se olemassa on, se vain on petosta uskoa olemattomia.