Noin minä vaikeroin ja itkin kovin katkeria katumuksen kyyneliä. Mutta silloin — silloin kuulin minä naapuritalosta lasten ääniä, jotka ikäänkuin laulamalla lausuivat "ota ja lue — ota ja lue!" Aivan samana hetkenä kirkastuivat kasvoni ja minä vaivasin ajatuksiani minkä voin muistaakseni jos mahdollista onko lapsilla tapana jossain leikissä laulaen lausua jotain tuontapaista; mutta en voinut ensinkään muistaa koskaan kuulleeni mitään sellaista. Silloin tukahutin minä kyyneleeni ja nousin ylös — minä pidin nuo kuulemani lasten sanat jumalallisena käskynä minulle avaamaan raamattua ja lukemaan sen luvun, joka ensinnä eteeni aukeni. Olinhan Antoniuksestakin kuullut, että hän, kun hän kerran sattumalta joutui erääseen paikkaan, missä evankeliumia julkiluettiin, tunsi sen kehoituksen, jonka luetusta paikasta sai kuullaksensa, lausutuksi itsellensä nimittäin: Mene, myy, mitä sinulla on, ja anna vaivasille, niin saat aarteen taivaassa, ja tule ja seuraa minua. [Matt. 19, 21.] Jumalalliselle äänelle kuuliaisena olikin hän kohta kääntynyt Sinun puoleesi.
Syvästi liikutettuna palasin minä sille paikalle, missä Alypius istui, ja minne noustessani olin jättänyt apostoli Paavalin epistolat. Minä otin ne käsiini, aukasin ja luin hiljaa sen kohdan, johon ensinnä silmäni osuivat: Ei ylensyömisessä eikä juopumisessa, ei haureudessa eikä kammioissa, ei riidassa eikä kateudessa, vaan pukekaat päällenne Herra Jesus Kristus ja hoitakaa ruumistanne, vaan ei haureellisuuteen. [Rom. 13, 13-14.] En tahtonut enempää lukea, eikä se ollut tarpeellistakaan. Sillä kohta kun sain luetuksi nuo sanat koitti kirkas valo minun sydämessäni, joka hajoitti kaikki epäilysten sumut, ja tuntui niin turvalliselta.
Minä laskin kirjan kiinni, pistettyäni jonkun merkin siihen kohtaan, ja kerroin kasvot rauhallisina kaikki Alypiukselle. Silloin ilmaisi hän mielialansa, josta ei minulla ollut mitään aavistusta, pyytämällä saada nähdä sitä kohtaa, jota olin lukenut. Minä näytin sen hänelle ja hän luki edelleen siitä kohdasta, johon minä olin pysähtynyt. Sanat, jotka siinä seurasivat, olivat minulle aivan tuntemattomat ja kuuluivat näin: Uskossa heikkoa korjatkaa. [Rom. 14, 1.]
Nämä sanat hän sovitti itseensä ja osoitti niitä minulle. Hän tuli niiden kautta vahvistetuksi ja yhtyi ilman mitään epäilystä tai mielen levottomuutta hyvään päätökseeni, joka oli aivan tuon hänen jalon luonteensa mukaista, johon nähden hän jo ennestään oli minua niin paljon edellä.
Nyt läksimme me äitini luo kertomaan hänelle kaikkea. Hänen sydämensä täyttyi ilosta. Kun kerroimme hänelle lähemmin, miten kaikki oli tapahtunut, iloitsi ja riemuitsi hän ja ylisti Sinua, joka teet kaiken senkin yli kuin me ymmärrämme tahi rukoilemme. [Ef. 3, 20.] Sillä olithan hänelle antanut minuun nähden paljoa enemmän kuin mitä hän oli huokauksilla ja kuumilla kyynelillä rukoillut.
Sinä olit saanut minut niin kokonaan itsehesi suostumaan, ett'en enää mitään avioyhteyttä vaimon kanssa halunnut, enkä toivonut itselleni mitään kaikesta siitä, mitä tällä maailmalla on tarjottavaa. Nyt seisoin minä sillä uskon tasapinnalla, jolla olit jo niin monta vuotta sitten suonut hänen näyssä nähdä minun seisovan. Sinä olit hänen surunsa iloksi muuttanut, ylitsevuotavaksi iloksi, jommoista ei hän koskaan ollut itsellensä rukoillut, ja joka arvossa ja puhtaudessa verrattomasti voitti sen ilon, jota hän oli itselleen toivonut lapsistani ja lastenlapsistani.
9 KIRJA.
Uusi elämä.
Oi Herra, minä olen Sinun palveliasi ja Sinun piikasi poika. Sinä olet katkaissut kahleeni, Sinulle minä kannan kiitosuhria. [Ps. 116, 16-17.] Sinua kiittäköön sydämeni ja kieleni, ja kaikki minun luuni lausukoot: Herra, kuka on Sinun kaltaisesi? [Ps. 35, 10.] Ja anna Sinä minulle vastaus ja sano sielulleni: Minä olen Sinun pelastuksesi.
Kuka ja millainen minä olen? Ei löydy mitään pahaa, jota en minä ole tehnyt tahi puhunut tahi ainakin tahtonut. Mutta Sinä, Herra, olet hyvä ja armollinen; Sinä katsoit alas kuiluun, jossa kuolleena makasin, ja ajoit ulos sydämeni syvyydestä pohjattoman turmelukseni. Siinäpä se olikin koko kysymys: olla tahtomatta sitä, mitä minä olin tahtonut, ja tahtoa sitä, mitä Sinä tahdoit.