Mutta missä oli minun vapaa tahtoni niin monen vuoden ajan ollut? Ja mistä salaperäisestä syvyydestä tai korkeudesta se yht'äkkiä ilmestyi niin että taisin taivuttaa niskani Kristuksen Jesuksen suloisen ikeen alle ja ottaa hartioilleni Sinun keveän kuormasi, oi minun vapahtajani ja minun lunastajani?
Yht'äkkiä oli minulle varsin helppoa ja iloista kieltäytyä maailman turhista iloista. Ilolla nyt heitin pois semmoista, jonka kadottamista olin tätä ennen suuresti peljännyt.
Sillä Sinä, ainoa todellinen viehätys, vieroitit mieleni niistä, samalla kun sait minut kiintymään itseesi, joka olet — ei kuitenkaan lihalle ja verelle — suloisempi kaikkea, mitä suloista löytyy maan päällä; kirkkaampi kaikkea muuta valoa ja samalla sisemmällä sielussani kuin kaikki, mitä siellä salaperäistä löytyy; korkeampi kuin kaiken maailman kunnia, vaikk'ei niille, jotka itsestään korkeaa ajattelevat.
Nyt oli sieluni vapaa niistä huolista, joita tämän maailman kunnian ja rikkauden tavoitteleminen tuottaa, vapaa halusta rypeä synnin liassa tyydyttämällä lihan kiihkeitä himoja, ja nyt minä hyvilläni haastelin kuin pieni lapsi Sinulle, minun valoni, minun rikkauteni, minun autuuteni, minun Herrani ja minun Jumalani.
Sinun kasvojesi edessä punnittuani asiaa päätin minä, ett'en minä äkkiä meluten katkaisisi opetustointani, vaan että hiljaa huomaamatta vetäytyisin pois laverruksien markkinoilta, jott'eivät nuorukaiset, joilla on tutkintoaineenaan ei Sinun lakisi, eikä Sinun rauhasi, vaan mielettömiä valheita ja torilla ratkaistavia oikeusjuttuja, enää saisi ostaa minun suuni kaupasta aseita hurjaan elämöimiseensä.
Sopivasti kyllä ei ollut enää kuin jokunen päivä siksi kun viininkorjuulupa piti alkaa; minä niinmuodoin päätin kestää paikallani siihen saakka, voidakseni sitten lain mukaisesti virastani erota ja säilyä vapaana ihmisorjuudesta pysymällä siinä vapaudessa, johon Sinä kerran olet minut ostanut.
Sinun rakkautesi oli lävistänyt sydämemme ja me kannoimme sanasi nuolia syvällä sielussamme. Sinun palvelijoittesi esimerkit, jotka olivat olleet kuin mustat, sammuneet ja kuolleet hiilet, ja jotka Sinä puhaltamalla olit palamaan saanut ja henkiin herättänyt, ne nyt ajatustemme pesään koottuina polttivat ja kuluttivat meistä pois uneliaisuuden, joka uhkasi meidät kadotukseen upottaa. Ne sytyttivät meissä voimakkaan tulen, jota vastaansanojien kavalat kielet eivät mitenkään saaneet sammumaan; se päinvastoin vastaansanomisesta yltyi korkeammalle loimuamaan.
Kun kuitenkin oli nimesi tähden, jonka pyhyys on kautta koko maailman tunnettu, olemassa sellaisiakin, jotka olivat valmiit päätöstämme ylistämään, niin saattoi näyttää kerskaukselta oitis, läheistä lupa-aikaa odottamatta, erota kaikkien nähden toimitettavasta julkisesta virasta. Jos nyt kuitenkin olisin niin tehnyt ja kääntänyt kaikkien kuulijaini huomion puoleeni, niin olisivat he, jotka varsin hyvin tiesivät kuinka lähellä oli viininkorjuulupa, saaneet aihetta puhua minusta kaikenlaista ja väittää, että olen tällä vaan tahtonut näkyä suureksi mieheksi. Mitä hyvää siitä olisi ollut, että minun vaikuttimistani noin olisi puhuttu ja huhuttu? Niinhän hyvä päätöksemme vain olisi joutunut pilkan alaiseksi.
Jo kesän kuluessa olivat keuhkoni työstä vaivaantuneet niin että olin kovin hengästynyt ja tunsin pistoksia rinnassani. Myös ääneni käheys minua vaivasi ja vaikeutti puhujana esiintymistäni. Olin sentähden levottomuudella ajatellut että minun ehkä ainakin toistaiseksi täytyisi lakkauttaa toimeni.
Nyt sitä vastoin minä iloitsin siitä, että Sinä, minun Jumalani, olit antanut minulle paremman syyn erota virastani kokonaan. Tässä ilossa minä kestin tuon väliajan. Sitä oli noin kaksikymmentä päivää, mutta minä ne miehuullisesti ja kärsivällisesti kestin. Kärsivällisyyttä siinä todella kysyttiin, sillä nyt ei ollut enää himo keventämässä työnkuormaa kuten ennen.