Sä sielun, ruumiin väsyneen
Suot päästä lepoon, uneen herttaiseen;
Niin jäsenet taas työhön pystyvät,
Ja surun synkät pilvet lientyvät.
Siitä hetkestä aloin taas muistella äitiäni samoin tuntein kuin ennenkin. Minä muistelin hänen lujaa luottamustaan Sinuun ja hänen hellää osanottavaisuuttaan meitä kohtaan. Tuota hellyyttä en enää koskaan osakseni saisi! Sydämeni oli niin surusta raskas muistellessani äitini ja omaa kohtaloani, ja minun täytyi keventääkseni sydäntäni itkeä — itkeä haikeasti ja hillittömästi.
Hajanaisia kappaleita 10:stä ja 12:sta kirjasta.
Loppu.
Myöhään minä Sinuun rakastuin, oi kauneus, Sinä joka ammoisista ajoista olet ollut olemassa ja kuitenkin ijankaiken pysyt uutena. Voi kuinka myöhään Sinuun rakastuin!
Sinä olit kyllä minussa, mutta minä harhailin maailmassa etsien Sinua sieltä, ja minä heittäydyin nurjana ja hurjana ihanaan maailmaan, jonka Sinä olet luonut. Sinä olit kyllä minun rinnallani, mutta minä en ollut Sinun rinnallasi. Maailman ihanuus vieroitti minut Sinusta, vaikk'ei sitä olisi olemassakaan, ell'ei se olisi Sinussa.
Sinä kutsuit niin hellästi, Sinä huusit niin voimakkaasti, ja Sinä sait minun kuuronkin kuulemaan. Sinä tulisena hehkuit ja kirkkaasti paistoit, Sinä annoit minulle sokealle näköni jälleen. Sinä levitit suloista tuoksua ympärillesi, ja minä hengitin sitä täysin siemauksin, ja nyt minun sydämeni sykkii Sinulle yksin. Saatuani maistaa Sinun ruokaasi minä sitä yhäti isoan ja janoan. Sinä kosketit minua ja hehkuvana rakkaudesta kurotin minä käsiäni Sinun puoleesi saavuttaakseni Sinun rauhasi.
Kun kerrankin olen oleva kokonaan Sinussa, niin ei mikään enää tuota minulle tuskaa tai vaivaa. Elämää uhkuva on elämäni oleva, kun Sinä sen kokonaan täytät. Mutta kenen Sinä olennollasi täytät, hänen Sinä kuormista vapaaksi kirvoitat. Minä en vielä ole siihen tilaan ennättänyt, vielä minä olen kuormaksi itselleni.
Vielä minussa ilot, joita oikeastaan olisi itkettävä, ja surut, joista kannattaisi iloita, taistelevat keskenään, enkä tiedä kummalle puolelle voitto kallistuu — voi minua! Herra, armahda minua kurjaa!
Toiselta puolen taas turhat, kuolettavat surut ja puhtaat, ihanat ilot taistelevat sydämessäni, enkä tiedä, mille puolelle voitto kallistuu — voi minua! Herra, armahda minua kurjaa!