HUOMAUTUKSET:

1 Kirja.

[1] Nämä sanat muodostavat koko kirjan keskuksen ja päämäärän. Niihin sisältyy näiden tunnustusten päätotuus, joka on lausuttuna Rom. 11, 36: "Hänestä, Hänen kauttaan ja Häntä varten ovat kaikki kappaleet olemassa".

[2] Voimme tässä huomata seuraavan ajatusten nousun: 1. Saarna, 2. Usko joka on saarnasta syntynyt, 3. Herraa avuksihuutaminen ja etsiminen, 4. Herran löytäminen ja tunteminen, 5. Herraa kiittäminen ja ylistäminen.

[3] Avuksihuutaa on latinankielellä "invoco", joka oikeastaan merkitsee kutsua sisään.

[4] Koska ihminen on kuolevainen, niin hän samalla kun hän syntyy elämään, rupee tekemään kuolemaa. Ja koska hengellisesti kuollut ihminen on elävältä kuollut, niin nimittää Augustinus sellaisen ihmisen elämää kuolemaksi, joka on olevinaan elämää. Vertaa Aug. de civit. dei 13, 10: Tässä ruumiissa oleminen on syntymästä saakka kuolemaa tahi oikeammin samalla sekä elämää että kuolemaa; elämää tosin niin kauvan kuin henki pysyy ja siksi kuin kokonaan kuolee, mutta toiselta puolen kuolemaa, koska se jo on kuolemaa, kun ei elä täyttä elämää.

[5] Tässä on sanaleikki, johtuva siitä, että sana "käsittää" samoin kuin vastaava latinankielinen sana "invenire" on käytetty kaksinkertaisessa merkityksessä, merkityksessä ymmärtää, ja merkityksestä saada käsiinsä. Mitä itse ajatukseen tulee, mikä tässä on lausuttuna, niin se kyllä löytyy raamatussa monin paikoin. Tähän sopii verrata Aug. de trin. I. V. e. 1: Ajatelkaamme Jumalaa, jos voimme, ja sikäli kuin voimme, niin hyväksi ett'ei hänellä ole vertaistaan, suureksi ilman että hän ottaa mitään tilaa, kaiken luojaksi jolla kuitenkin on kaikki itsessään, läsnäolevaksi vaikkei voida määrätä missä, kaikkea koossa pitäväksi vaikka on ilman määrättyjä muotoja, kaikki paikat täyttäväksi vaikka on ilman paikkaa, ainaiseksi vaikka on ajaton, kaikkea muuttavaksi ollen itse muuttumatta ja kärsimättä mitään vahinkoa. Joka sellaiseksi ajattelee Jumalaa, hän vaikkakaan ei voi Hänen olemustaan täydelleen käsittää kammoo pyhässä pelvossa ajattelemasta Hänestä jotakin sellaista, mikä ei ole Hänen olemuksensa mukaista.

[6] Ainoastaan ruumiillista rangaistusta käytettiin kouluissa tähän aikaan. Koulupoikia piestiin hienoilla ruovoilla, vitsakimpuilla tai pahemmissa tapauksissa nahkahihnoilla. Lyötiin useinkin niin kovaa että lyöntien jäleltä näkyi ruumiissa paukamia, mustelmia ja verinaarmuja. Tämä julma kuritustapa siirtyi roomalaisista pakanallisista kouluista kristillisiin kouluihin. Ja kristillisissä kouluissa säilyi tämä ruumiillinen rangaistus joskin vähän lievennetyssä muodossa läpi vuosisatojen ja vuosituhansien. Vastahan meidänkin maassamme patukkarangaistus poistettiin kouluista uuden koululain kautta vuodelta 1872.

[7] Kidutuspukki oli jotenkin hevosen muotoinen puinen kidutuslaitos, jonka päällä pahantekiä pingotettiin ja venytettiin niin että jäsenet menivät sijoiltaan. Kidutuskynnet taas olivat kuten nimikin osoittaa kynnen tahi käpälän kaltaiset kidutuskoneet, joilla pahantekiäin sivuja hakattiin rikki. Näitä kamalia, petomaisia kidutuskoneita, joita roomalainen pakanallinen esivalta käytti rangaistessa suuria pahantekiöitä, käyttivät pakanat sitten vihansa vimmassa kristityitä vastaan saadaksensa heidät uskostaan luopumaan. Näitä samoja ja monia muita hirveitä kidutuskeinoja on katolilaisen kirkon kamalan kuulu "inkvisitsiooni" käyttänyt niitä kohtaan, jotka ovat luopuneet katolilaisesta uskosta ja asettuneet katolilaista kirkkoa vastaan.

[8] Jumala panee pahalle määrän niin ett'ei se voi Hänen säätämää maailmanjärjestystä rikkoa, eikä Hänen aikomuksiaan turhaksi tehdä. Aug. de praedest. sanet: Pahoilla on valta syntiä tehdä, mutta minkä verran he tätä tai tuota syntiä tekemällä saavat pahuutta aikaan, se ei ole heidän vallassaan, vaan riippuu Jumalasta, joka pimeyden hajoittaa ja paikkaansa asettaa.