[45] Alkeisoppeja oli sekä pakanain että juutalaisten uskonoppi ennen Kristusta. Alkeisoppien alalla liikkuu yhä vieläkin kaikki pakanalliset uskonnot. Uskonnollisiin alkeisoppeihin kuuluvat säännöt ympärileikkauksesta, uhreista, puhdistuksista, paastoista, puhtaista ja saastaisista eläimistä, määrätyistä pyhä- ja juhlapäivistä ja määrätyistä rukous- ja uhripaikoista s.o. yleensä kaikki määräykset ulkonaisista jumalanpalvelusmuodoista. Nämä uskonnolliset alkeisopit mainitaan Gal. 4, 1-11, Gal. 6, 15, Rom. 14, 14 ja Koi. 2, 8. Ja näissä ja monessa muussa paikassa sekä evankeliumeissa että epistoloissa esitetään kristillisyys uskonnollisten alkeisoppien vastakohtana. Samoin tekee Augustinus tässä.
[46] Mysteeriot (salaisuudet) pakanakunnassa vastaavat kristikunnan sakramentteja. Ne ovat pakanain kaikkein pyhimpiä ja salaperäisimpiä uskonnollisia toimituksia. Ainoastaan harvat, valitut n.s. vihityt pääsivät noiden salaisuuksien perille. Heidän tuli olla elämältään moitteettomia ja suorittaa kovia kokeita: kestää nälkää ja janoa ja monenlaisia vaaroja, ennenkun nuo salaperäiset asiat, joita saivat nähdäksensä, heille vihkimistilaisuudessa selitettiin. Mutta vaikka varsinkin toiset mysteeriot kuten Isis- ja Mithra-mysteeriot edustivat ja edistivät korkeampaa siveellisyyttä, niin toiselta puolen oli olemassa mysteerioita, joiden ohjelmaan kuului mitä hurjinta siveettömyyttä. Eikä se ole ihmekään, sillä mysteeriot kuten kaikki pakanuus on pohjaltaan luonnon jumaloimista; ja luonto on kahtalaista: luonnossa liikkuu hyvät, eloa ja kasvua vaikuttavat voimat, ja pahat voimat, jotka saavat aikaan hävitystä ja kuolemaa; ihmisessä taas taistelee keskenään pahat himot ja tottumukset ja pyrkimys hyvään. Kun tälle kaikelle annetaan pyhyyden Ja jumaluuden leima, niin onhan selvä että siveellisyyskäsite ja siveellinen elämä turmeltuu.
Että mysteeriot ovat luonnon jumaloimista, näkyy jo niiden jumalien nimistä, joiden kunniaksi näitä vietettiin. Kreikkalaiset mysteeriot Eleysis-maakunnassa olivat Demeterin s.o. maaemon kunniaksi. Egyptiläisistä mysteerioista olivat Isis-jumalattaren s.o. maaemon kunniaksi vietetyt kuuluisimmat. Babylonilaisen auringon-jumalan Mithran mysteeriot olivat tähän aikaan kaikista kuuluisimmat. Rooman sotajoukot olivat kukistaneet idän kansat, mutta idän kansojen jumalat vuorostaan voittivat roomalaiset. Uudella innolla ruvettiin 2, 3 ja 4 vuosisadan kuluessa j.Kr.s. luonnon jumalia palvelemaan kautta koko Rooman valtakunnan.
Mikä sen vaikutti, ja miten se oli mahdollista?
On muistettava, että se korkeampi käsitys jumalista, mikä joillakuilla Kreikan ja Rooman filosoofeilla oli, ei koskaan tullut suuren kansanjoukon omaisuudeksi, vaan se aina pysyi taikauskossaan, se pelkäsi luonnon voimia ja koetti niitä uhreilla ja loihduilla lepyttää. Ei tarvittu kuin uutta sytykettä tuolle taikauskolle, joka aina pakanan sydämessä kyti, niin oli siitä leimuava uskonkiihkon kamala tuli. Tuona sytykkeenä oli nyt viha kristityitä vastaan. Mitä taas ylhäisiin tulee, niin luonnon jumaloiminen tarjottiin heille sopivassa hienommassa ja hauskemmassa muodossa juuri mysteerioiden kautta. Nehän olivat kauniita, vaikuttavia uskonnollisia kuvaelmia tai näytelmiä, joissa esitettiin, miten kuollut luonto puhkee uuteen elämään. Mikä viehättävä ajatus että tuo olisi totta ihmiselämässäkin, että ihminen tämän elämän vaivaloisuuksien jälkeen saisi kuoltuaan vielä elää onnellista, autuaallista elämää! Paloihan pakanankin rinnassa tuo kaipuu ja toivo. Ei ihme, että mysteeriot, jotka tuolle toivolle virikettä antoivat, vetivät puoleensa, varsinkin kun ne olivat samalla huvittavia kuten kuvaelmat ja näytelmät konsanaan.
[47] Aug. on siis sitä mieltä, että Paavalilla on tämä nimensä siitä, että hänen kauttaan kuten ap. tekojen 13 luku kertoo Kypron maaherra Sergius Paulus oli kääntynyt kristinuskoon. Tämän käsityksen puolesta puhuu se seikka, että ap. teoissa esiintyy tuo nimi Paavali ensi kerran juuri mainitussa luvussa.
On kuitenkin toisiakin selityksiä tähän nimen muutokseen olemassa.
On otaksuttu, että Paavali otti tämän nimensä osoittaakseen sillä mitättömyyttänsä. Paulushan merkitsee pieni, vähäinen, ja hänhän sanoo olevansa halvin apostoleista.
On myös huomautettu, että ne juutalaiset, jotka enempi liikkuivat
Rooman valtakunnassa, tavallisesti muodostivat juutalaisen nimensä
kreikkalaiseksi tahi roomalaiseksi. Niin tuli Jesus-nimestä Jason,
Dosthai-nimestä Dositeus ja Eliakim-nimestä Alkimos. Niin on myös
Saul-nimestä voinut tulla Paulus.
Mikä selitys on oikea, jääköön ratkaisematta, sillä mahdolliset ne ovat jokainen.