"Vaiti, Eerikki!" sanoi provasti; "sinähän vain tuotat häiriötä!" —
"Niin, niin, saattaa niin olla", sanoi Eerikki — ja rupesi uudestaan:
"Ah! autuas se ihminen,
Ken karttaa vääräin teitä,
Ei istu kanssa syntisten,
Ei noudattele heitä — —"
"Ole nyt vaiti, Eerikki! — Virsi on kyllä hyvä; mutta kaikki ajallansa ja paikallaan." — "Niin, oikein, provasti, totta sanoit, — kaikki ajallansa ja paikallaan:
"Mun töillen', toimilleni
Sä armon silmä luo,
Ne aina käskyjesi
Mukahan käyttää suo —"
"Mutta kuulehan, Eerikki, näinhän saattaa rukouskin tulla kiusaukseksi; sinun pitäisi ruveta katolilaiseksi ja mennä luostariin —" — "Jumala varjelkoon!" lausui Eerikki ja avasi silmänsä kokonaan, mutta ummisti ne jälleen ja alkoi:
"Kuin multa kullan rinnalla
Katolilainen on —"
"Kuule nyt, Eerikki, jos et voi olla vaiti, niin saat mennä ulos täältä. — Mihin me nyt jäimmekään?" Mutta Ödegaard oli suureksi huvikseen kuunnellut Eerikkiä, eikä voinut sitä muistaa. Silloin kuului vaatetukusta levollinen ääni: "Minä sanoin, ett'ei se voi lepoa tuottaa eikä olla työnhedelmää, se, joka — — —" — "Nyt muistan: se, joka kiusaukseen johdattaa, ja sitten näytti Eerikki toteen että rukouskin saattaa kiusaukseen johdattaa. — Katsokaamme siis mitä nämä kappaleet muuten voivat aikaan saada. Oletteko ottaneet huomataksenne että iloiset tekevät paremmin työtä kuin raskasmieliset? Minkätähden?"
Lauri hoksasi mitä tämä puhe tarkoitti ja sanoi sentähden: "Usko se on, joka ihmisen iloiseksi tekee." — "Niin, jos usko on valoisa; mutta etkö ole huomannut että usko saattaa tehdä niin synkäksi, että maailma ympärillämme muuttuu kuritushuoneeksi?"
Valkoverinen vaimo huokaili niin taajaan että vaatetukku rupesi siitä liikkumaan. Laurikin toi tuiman silmäyksen häneen, ja vaimo vaikeni. — Ödegaard jatkoi: "Yksi ja sama, olkoon se sitten työtä rukousta tai huvitusta, tekee typeräksi ja synkäksi. Sinä saatat maata kaivaa, kunnes muutut luontokappaleeksi, rukoilla, kunnes tulet tapamunkiksi huvitella, kunnes tulet veltoksi hempukaksi. Mutta käytäppä näitä vuorotellen! Vaihdellessa virkistyy mieli ja ajatus; työsi edistyy ja uskosi valkenee" — "Meidän pitää siis olla iloisina nyt!" sanoi nuori mies ja naurahti. — "Niin, oikein, silloin sinä voit elää yhdessä toisten ihmisten kanssa; sillä vasta iloisena huomaat toisten hyvät puolet ja rakastat niitä. Mutta ainoastaan lähimmäistäsi rakastaen voit Jumalaa rakastaa."
Kun ei kukaan heti näkynyt tahtovan tätä vastustaa, yritti Ödegaard toistamiseen vetää solmun kiinni, sanoen: "Niissä kappaleissa, jotka vapauttavat, niin että Pyhä Henki saa vaikutusvaltaa meissä — sillä kahlehdituissa Hän ei mitään vaikuta! — niissä kappaleissa, jotka ovat meille avuksi, niissä täytyy olla siunaus — ja niin tässäkin." — Provasti nousi, hänen oli taas piippunsa tyhjä.