Mutta siitä asti oli poika Aslakin vallassa enemmän kuin kenenkään muun.
— Sinä et osaa mitään, sanoi Aslak eräänä päivänä Torbjörnille, joka kuten tavallisesti, kulki hänen perässään katsomassa hänen mutkiinsa.
— Kyllä minä osaan neljänteen pääkappaleeseen.
— Ja mun mitä! Sinä et edes ole kuullut puhuttavan noidasta, joka tanssitti tyttöä auringonnousuun asti ja joka halkesi kuin vasikka, joka on juonut piimää!
Torbjörn ei iässään ollut kuullut niin paljon viisautta yhtaikaa.
— Missä se oli? kysyi hän.
— Missäkö? — Ka … ka siellä … tuolla Päivänkummulla.
Torbjörn jäi tuijottamaan.
— Oletko kuullut puhuttavan miehestä, joka myi itsensä pirulle vanhasta saapasparista?
Torbjörn unohti vastata, niin ihmeissään hän oli.