— Kysyikö? sanoi Torbjörn, leikkasi puukollaan oksan puusta ja rupesi sitä kuorimaan.
— Sinun pitäisi puhua isäsi kanssa useammin kuin puhut, sanoi tyttö ystävällisesti. — Hän pitää sinusta niin paljon, lisäsi hän.
— Mahdollista, sanoi Torbjörn.
— Hän puhuu sinusta usein, kun olet ulkona.
— Sitä harvemmin, kun olen sisällä.
— Se on sinun syysi.
— Mahdollista.
— Et saa puhua sillä tavalla, Torbjörn, itse kyllä tiedät, mitä teidän väliinne on tullut.
— Mitä sinne sitte on tullut?
— Kerronko?