— Taitaa olla yhdentekevä; sinä tiedät mitä minäkin tiedän.
— Niin kyllä; sinä toimit liian paljon oman pääsi mukaan; hän ei pidä siitä, sinä tiedät sen.
— Niin, hän on aina tahtonut pitää kiinni käsivarrestani.
— Niin, ainakin silloin kun sinä lyöt.
— Pitääkö ihmisten sitte saada sanoa ja tehdä mitä haluavat?
— Ei, mutta voithan sinäkin hiukan väistyä tieltä; niin hänkin on tehnyt ja hänestä on tullut kunnioitettu mies.
— Häntä ehkei ole kiusattu niin paljon.
Ingrid vaikeni hetkisen, katseli ympärilleen ja jatkoi:
— Ei taida kannattaa puhua näistä; mutta — älä mene sinne minne tiedät vihamiehiä odotettavan.
— Ei, siellä minä juuri tahdon olla! Minä en suotta olekkaan Torbjörn
Kuusisto!