— Niin, hän kuuluu tanssivan hyvin.
— Näkisit vaan kuinka hän tanssii! puhkesi Ingrid puhumaan ja kääntyi häneen päin. Mutta Synnöve vastasi kiireesti:
— Ei, sitä en tahdo!
Ingrid säpsähti hiukan, Synnöve painui laskemaan kutimensa silmukoita. Mutta äkkiä päästi hän työn helmaansa, katsoi suoraan eteensä ja sanoi:
— Niin iloissani kuin tänään en ole ollut pitkiin aikoihin.
— Miksi? kysyi Ingrid.
— Siksi vaan, ettei hän tänään tanssi Pohjamäellä! Ingrid mietti omia asioitaan.
— Siellä kuuluu olevan tyttöjä, jotka ikävöivät häntä, sanoi hän.
Synnöve avasi suunsa ikäänkuin puhuakseen, mutta vaikeni, veti pois tyhjän puikon ja alkoi uutta kierrosta.
— Kyllä Torbjörninkin on sinne ikävä; siitä olen varma, sanoi Ingrid, mutta huomasi vasta myöhään mitä oli sanonut, sillä Synnöve istui kutimensa ääressä veret kasvoilla.