Nyt saattoi Ingrid vasta kiireesti tehdä johtopäätöksiään koko keskustelusta, hän läjäytti kätensä yhteen, asettui polvilleen kanervikkoon, niin että tuli ihan Synnöven eteen — ja rupesi katsomaan Synnöveä suoraan silmiin; mutta Synnöve kutoi hartaasti. Silloin hymähti Ingrid ja sanoi:
— Nyt sinä monta päivää olet salannut minulta jotakin.
— Mitä sinä sanot? kysyi Synnöve ja loi häneen epävarman katseen.
— Et sinä ole pahoillasi siitä, että Torbjörn tanssii, sanoi Ingrid entiseen tapaansa.
Toinen ei vastannut; Ingridin kasvot olivat ainoana hymynä, hän karkasi Synnöven kaulaan ja kuiskasi hänen korvaansa:
— Mutta sinä olet pahoillasi siitä, että hän tanssii muiden kanssa kuin sinun!
— Mitä kummaa sinä puhut! sanoi Synnöve, riistäytyi irti ja nousi.
Ingrid nousi hänkin ja meni Synnöven perässä.
— Vahinko ettet tanssi, Synnöve! sanoi hän hymyillen; — oikein vahinko! Tule nyt, niin minä samalla heti paikalla opetan sinua.
Hän otti Synnöveä vyötäisistä.