— Pelkään, ettei hänellekään tule minusta paljon iloa, hänelle joka…
— Se on kelpo mies, sanoi sairas ja rupesi taas valittamaan.
Nähtävästi rintaan sattui. Se mahtoi koskea naiseen, koska hän taas alkoi:
— Kyllä sinun nyt on vaikea — — mutta — me kai emme koskaan olisi tulleet puhuneiksi, jollei tätä olisi tullut väliin. Vasta kun sinä löit Nuuttia, minä sinut ymmärsin.
— Minä en enään jaksanut sitä kantaa, sanoi mies ja lisäsi hetken perästä: — Nuutti on paha.
— Ei hän ole hyvä, sanoi sisar.
He vaikenivat hetken, sitten sanoi mies:
— Mahdanko minäkin joskus parantua; no niin, yhdentekevähän se on.
— Jos sinun on paha olla, niin pahempi on minun. Kuului katkeraa itkua.
— Menetkö jo? kysyi mies.