— Se voi olla sellaista, että kaikki yhtaikaa tahtovat käyttää hyväkseen poutaa, sanoi Kaarina Päivänkumpu ja astui askeleen syrjään.
— Kyllä niinkin, sanoi Ingeborg ja asettui ihan miehensä viereen, niin ettei Kaarina nytkään saattanut katsella, minne halusi; — mutta toisin paikoin kypsyy aikaisemmin kuin toisin. Päivänkumpu on usein kaksi viikkoa edellä meitä.
— Niin, kyllähän me voisimme ruveta korjaamaan yksissä neuvoin, sanoi
Guttorm hitaasti ja astui likemmä.
Kaarina vilkaisi häneen.
— Voihan sitä muuten sattua väliin kaikellaisia esteitä, lisäsi hän.
— Voi kyllä, sanoi Kaarina ja koetti siirtyä askeleen toiselle puolelle ja vielä askeleen ja sitte takaisin.
— Niin kyllä; sattuuhan sitä paljonkin tielle, sanoi Sämund ja suu oli menemäisillään hymyyn.
— Onhan se niin, sanoi Guttorm. Mutta vaimo lisäsi:
— Ihmisvoima ei riitä kauvas; Jumalalla ne kai voimat ovat ja hänestä kaikki riippuu.
— Ei kai hänellä juuri voi olla mitään sitä vastaan, että me kuusistolaiset ja päivänkumpulaiset autamme toisiamme viljankorjuussa?