— Se oli ikävä uutinen, sanoi Ingeborg, — hän on sekä kastanut että päästänyt ripille kaikki minun lapseni.
— Taitaisitte tahtoa, että hän vielä vihkisikin heidät? sanoi Sämund ja pureskeli tikkua, jonka oli ottanut käteensä.
— Eiköhän kohta mahda olla kirkonaika? sanoi Kaarina ja katsahti ovelle.
— Niin, kuuma täällä ulkona tulee, sanoi Sämund entiseen tapaansa.
— Tule nyt, Synnöve, niin menemme sisään. Synnöve hätkähti, sillä hän oli kun olikin puhunut Torbjörnin kanssa.
— Ettekö odota kunnes soitetaan? sanoi Ingrid Kuusisto ja vilkaisi
Synnöveen.
— Niin menemme kaikki, lisäsi Ingeborg. Synnöve ei tietänyt mitä vastata. Sämund katsahti häneen takaansa.
— Jos sinä odotat, sanoi hän, — niin soitetaan pian — sinulle.
Synnöve kävi kovin punaiseksi, äiti loi isään tuikean katseen. Mutta isä vaan hymyili hänelle.
— Asiat kääntyvät Jumalan tahdon mukaan; itsehän sinä juuri niin sanoit.