— Taidat ajaa vettä pitkin, sanoi Blessommen.
— Niin teen, sanoi mies ja vaahto pärskyi heidän ympärillään.
Mutta vähän ajan perästä tuntui Blessommenin mielestä siltä kuin ei olisi kuljettu vettäkään pitkin.
— Taidetaan kulkea ilmassa, sanoi hän.
— Niin kuljetaan, vastasi mies.
Mutta kun he olivat kulkeneet vieläkin kauvemma, rupesi Blessommen tunnustelemaan seutua.
— Taitaa olla Vaagea, sanoi hän.
— Kyllä, me olemme nyt perillä, vastasi mies ja Blessommenin mielestä oli matka mennyt pian.
— Kiitoksia hyvästä kyydistä, sanoi hän.
— Kiitoksia vaan itsellesi, vastasi mies ja lisäsi, läjäyttäessään hevosta piiskallaan: — nyt taitaa olla parasta, ettet katso taaksesi!