— Mutta täällä on äkkijyrkkää; minua pyörryttää; ja aurinko paahtaa liian väkevästi veteen; mennään kauvemma!
— Mennään sitte takaisin vihreään lehtimajaan; siellä oli niin kaunista.
— Ei, emme sinnekään! ja mies päästihe pitkäkseen ikäänkuin ei hän olisi jaksanut tai tahtonut mennä eteenpäin.
Nainen jäi seisomaan, silmät vilkkumatta tähdäten häneen. Silloin sanoi mies:
— Aasta, nyt sinä saat selittää miksi sinä niin pelästyit, kun se vieras laivuri hämärissä astui sisään.
— Johan minä ajattelinkin! kuiskasi nainen ja näytti aikovan lähteä pakoon.
— Sinun täytyy sanoa se ennenkuin lähdet, sillä muuten en minä tule perässä.
— Botolf! huudahti nainen ja kääntyi, mutta jäi seisomaan.
Mies lausui:
— Minä olen luvannut olla kysymättä, se on totta. Ja minä pidänkin lupaukseni, jos niin tahdot. Mutta sitte on kaikki lopussa.