— Onko se totta? kysyi Marit.
— On, ja silloin se nousee uudessa hahmossa. Olkaa siis varoillanne! ja he juoksivat minkä jaksoivat. — Lauri oli ampunut suurinta kymmenen kertaa ennenkuin se kaatui, sanoi hän taas.
— Ajatelkaa, kymmenen kertaa! ja taas lähdettiin juoksemaan.
— Ja Niilo pisti sitä kahdeksantoista kertaa puukollaan, ennenkuin se kaatui.
— Jestas sentään, sellaista karhua!
Ja lapset juoksivat niin että hiki valui.
Vihdoin oltiin perillä. Olli Böen kiskaisi auki oven ja pääsi ensinnä sisään.
— Ole varoillasi! huusi Hannu hänen perässään.
Marit ja se pieni tyttö, joka oli ollut Thorvaldin ja Hannun välissä, pääsivät sisään seuraavina, sitte Thorvald, joka ei mennyt kauvas, koska hän tahtoi saada kaikesta yleissilmäyksen,
— Katsoppas verta! sanoi hän Hannulle.