Äiti lauloi:
Aurinko paistaa puunlatvan takaa,
kissa se laiskana kivellä makaa.
"Hiiriä kaks
oli murkinaks,
neljä pientä kalaa
varastin ma salaa;
nyt on maata hyvä,
silmäss' unijyvä",
sanoo kissa.
Mutta kukko tuli kaikkine kanoineen.
— Mitä kukko sanoo? kysyi Öyvind ja löi kädet yhteen.
Äiti lauloi:
Kanamuorin siivet riippuu,
kukko toisella säärellä viippuu.
"Hanhet nää
korkealle lennättää,
järkikullass' ei vaan ne
nouse kukon verroille!
Kaa, kaa kanat, tarhaan jo,
pääsköön lepoon aurinko",
sanoo kukko.
Mutta kaksi pientä lintua lauloi katonharjalla.
— Mitä linnut sanovat? kysyi Öyvind ja nauroi.
"Kaunis on tää mailma nähdä kun ei tarvis työtä tehdä", sanoo linnut.
Ja hän sai kuulla mitä kaikki sanoi, aina muurahaiseen asti, joka ryömi sammaleissa, ja matoon, joka nakersi puunkuorta.