Öyvind yhä vaikeni, se hiukan loukkasi koulumestaria ja hän kääntyi pois; he palasivat takaisin.
Kun he olivat astelleet hyvän matkaa, seisahtui koulumestari senverran, että Öyvind tuli hänen rinnalleen.
— Taidat toivoa sitä aikaa, jolloin pääset ripille? sanoi hän.
— Kyllä.
— Mitä sinä sitte aiot ruveta tekemään?
— Minä tahtoisin seminaariin.
— Ja sitte koulumestariksi?
— En.
— Eikö se ole tarpeeksi suuri virka?
Öyvind vaikeni ja he kulkivat taasen hyvän matkaa.