Sinun kirjeesi olen oikein saanut koulumestarilta ja minä tahdon vastata, koska sinä niin pyydät. Mutta minä pelkään sitä kun sinä olet niin oppinut, ja minulla on kirjekaavio, mutta ei se tahdo sopia. Minä koetan sitte kirjoittaa, ja sinun pitää katsoa tahtoa eikä taitoa, mutta sinä et saa näyttää tätä kirjettä, sillä sitte sinä et ole se, joksi minä sinua luulen. Ei sinun myöskään pidä sitä säilyttää, koska joku silloin helposti voi sen nähdä, vaan sinun pitää polttaa se ja se sinun täytyy luvata. Minun pitäisi kirjoittaa niin monesta asiasta, mutta en oikein uskalla. Nyt on tullut hyvä vuosi, perunat ovat hyvässä hinnassa ja meillä on niitä kylläksi. Mutta karhu on tänä kesänä pahasti pidellyt karjaa; Olli Alitalolta kaatoi se kaksi lehmää ja meidän torpparin lehmän raatoi se niin, että se täytyi tappaa. Minulla on kuteilla hyvin pitkä kangas, se on sellaista skottilaista mallia ja se on vaikeaa. Ja sitte minä kerron sinulle, että vielä olen kotona ja että ne kyllä tahtoisivat minua pois. Eikä minulla sitte ole sen enempää kirjoittamista, ja voi hyvin.
Marit Nuutintytär.
P. S. Polta tämä kirje.
Agronoomi Öyvind Torenpoika Pladsenille.
Minä olen sen aina sanonut sinulle, Öyvind, että joka Jumalassa vaeltaa, se perii hyvän osan. Mutta kuule nyt minun neuvoani äläkä liiaksi rakasta äläkä myöskään vihaa maailmaa, vaan luota Jumalaan äläkä anna sydämesi kiduttaa itseäsi; sillä silloin sinulla on toinen jumala paitsi ainoaa Jumalaa. Sitte minä vielä kerron sinulle, että isäsi ja äitisi voivat hyvin; mutta minun toinen lonkkaluuni on kipeä; sillä sota tuntuu taas ja kaikki, mikä siellä tuli kärsittyä. Minkä nuorena kylvää, sen vanhana korjaa, sekä hengellisesti että ruumiillisesti, joka sitte kolottaa ja pakottaa ja kiusaa valittamaan vaivojaan. Mutta vanhan ei pidä valittaa; sillä haavoista vuotaa oppia, ja kärsivällisyyttä saarnaa särky, että ihminen vahvistuisi viimeiselle matkalleen. Tänään olen minä ottanut kynän käteeni monestakin syystä ja kaikista ensimäiseksi Maritin tähden, josta on tullut jumalaapelkääväinen tyttö, mutta jonka jalka on keveä kuin peuralla ja mieli epävakainen. Sillä hän tahtoisi mielellään riippua kiinni yhdessä, mutta ei saa luonnoltaan, mutta sen minä usein olen havainnut, että tuollaisia heikkoja sydänparkoja kohtelee Jumala lempeästi ja pitkämielisesti eikä anna kiusata heitä yli voimain, niin että he särkyvät; sillä hän on sangen hauras astia. Kirjeen olen hänelle oikein antanut ja hän piiloitti sen kaikilta muilta kuin omalta sydämeltään, ja jos Jumala tahtoo antaa tälle asialle siunauksensa, niin ei minulla ole mitään sitä vastaan; sillä hän on nuorille mieshenkilöille mieluinen, niinkuin sen selvästi saattaa nähdä, ja hänellä on yllin kyllin maallista hyvää ja taivaallisia hänellä epävakaisuudessaan myöskin on. Sillä jumalisuus hänen mielessään on kuin vesi matalassa lammessa; sitä on siellä kun sataa, mutta se on poissa, kun aurinko paistaa.
Nyt eivät silmäni enään kärsi kirjoittamista; sillä niillä näkee kyllä kauvas, mutta kun katsoo likeltä, niin ne rupeevat vuotamaan ja niitä rupee särkemään. Ja viimeiseksi minä sanon sinulle, Öyvind, että pidä Jumala mielessäsi kaikessa työssäsi ja toimessasi ja halajamisessasi; sillä kuten kirjoitettu on: sillä hyppynen lepoa on parempi kuin kaksi pivoa täynnä vaivaa ja hengen rasitusta (Salom. saarn. 4: 6).
Vanha koulumestarisi
Baard Antinpoika Opdal.
Hyvin arvoiselle neito Marit Nuutintytär Hejdelälle!
Kiitoksia paljon kirjeestäsi, jonka olen lukenut ja polttanut, niinkuin sinä sanot. Sinä kirjoitat monesta asiasta, mutta et siitä, mistä minä olisin suonut sinun kirjoittavan. Enkä minä myöskään uskalla kirjoittaa mitään varmaa, ennenkuin saan tietää millä kannalla asiasi ovat joka suhteessa. Koulumestarin kirjeessä ei ole mitään, josta voisi pitää kiinni ja sitte hän sanoo, että sinä olet epävakainen. Niin sinä ennenkin olit. Minä en tiedä mitä minun pitää uskoa ja sentähden täytyy sinun kirjoittaa; sillä minä en saa rauhaa ennenkuin sinä olet kirjoittanut. Näihin aikoihin minä eninten ajattelen sitä, että sinä silloin viimeisenä iltana tulit vuorelle ja mitä sinä sanoit. Enempää en tahdo sanoa tällä kertaa ja sentähden jää hyvästi.